The Red Crow on Solasta: Crown of the Magister pelin moduuli, jonka on tehnyt Steamworkshoppiin käyttäjä Artyoan.
Moduuli on "pehmeä jatko-osa" Forsaken islelle ja Morrows Deep:lle, sijoittuen samaan maailmaan. Tässä moduulissa liikutaan maailmankartalla ja seurueeseen saa mukaan NPC-kumppaneita.
Juoppojengi valmistautuu lähtemään ensimmäiselle komennukselle
Kaupunginvartijana ja maanviljelijänä kunnostautunut Bopalu täydentämässä seuruetta
Seurue kääpiökaupungin torilla, Menok on ostanut lämpimämmät vaatteet
Lähdössä eteläiseen viidakkoon
Ensimmäinen istunto
Sankarit heräävät kylmään aamuun syytettyinä majatalon tuhosta kostean illan jälkeen.
Joukko on pakkovärvätty sotavoimiin vuodeksi, tehtävänä totella kersanttia tai päätyä vankilaan kymmeneksi vuodeksi.
Lähdimme kohti komennusta lähes ilman ruokaa, mutta kaupankäynnin jälkeen erämaareissu sujui paremmin.
Karhu ja lentävät viholliset väijyttivät autiomökillä, suuri nokivaris vaikutti pahimmalta vastukselta.
Menok viskoi tikareita, Mariana ampui nuolia, Karra raivosi kirveineen ja Celdar viskoi kylmää kosketusta.
Matkakohteessa odotti lisää vihaisia luonnoneläviä ja karavaanileiri raunioissa.
Celdar sai paremman matkarepun ruokien kantamiseen. Lisäksi pappi osti tunnistussauvan loihdittujen esineiden varalle ryhmän koko budjetilla.
Melko pian papille löytyi myös loihdittu rintapanssari, Menokille loihdittu varsijousi ja ryhmän loihdituiksi aseiksi heittokeihäs ja sapeli.
Lurjus sai kasan loihdittuja nuolia.
Matkaan tarttui myös sotilaaksi ryhtynyt kääpiö, joka oli entiseltä ammatiltaan maanviljelijä.
Valitettavasti kaukohyökkäykset ja piiloutuminen ei Bobaksi lempinimetylle taistelijalle olleet osa karttuneita taitoja.
Lurjusmaisia ryöväreitä, gobliineja ja vihamielisiä petoja vilisevä metsä osoittautui ainakin Celdarille henkihieväriin johtavaksi.
Onneksi kuolema oli tälle hautaustoimintaan perehtyneelle papille tuttua, eikä tappavat hyökkäykset aina tehonneet, joskin jättinokivaris oli osoittautua liiaksi.
Ryhmäläisiltä paljastui yllättäviä taitoja, joskin papin nukutusloitsut ja yritykset auttaa eivät aina menestyneet.
Menok heitteli tikareita ja vasamia, mutta lopulta päätyi pelottelemaan ja sokaisemaan vastustajia taikojen turvin.
Karra raivosi ja teki itsestään kestävän ja helpommin osuttavan kohteen.
Mariana vain piilotteli ja jakoi tarkkoja nuolia.
Metsän tutkimisen jälkeen taidot ja taikaesineistö karttui, toisen leirissä vietetyn lepohetken jälkeen seuraavana kohteena lienee pahamaineiset luolastot.
Tarkoituksena ryhmäläisten pitäisi löytää muinainen seremoniamiekka sekä Peeloksi lempinimetyn tutkijan tutkimusaineisto.
Kapakanpitäjän veljet kadoksissa, tätä selvittämään perämetsien kartanoon pitäisi lähteä
Menok haastoi paikallisen raivostuttavan bardikuninkaan musiikkitaistoon
Hävittyään jo kerran bardikuningas vaati uudelleensottelua
Menok soitti säälistä huonommin ja antoi voiton tälle budjettibardille
Patsastelevan bardin taskut tyhjennettiin vähin äänin Marianan toimesta
Menok sai musisoinnista Marianan välityksellä palkkioksi lumotun tikarin, vanha lensi roskiin
Kapakassa oli myös hämärän oloinen nainen, jolle annoimme avaamattoman sinetöidyn kirjeen
Menok sai palkaksi tuleen syttytävän varsijousen
Toinen kapakanpitäjän veljistä löytyi syrjäkujilta, tosiaan veli ryöväysmatkalla jossain kartanossa missä sattunut paljon kuolemantapauksia
Karra epäili kääpiöveljesten juonia, sai Menokille pantiksi loihditun tikarin
Paikallinen paroni väänsi kättä Karran kanssa, palkkioksi saatiin voimakas kirves
Paroni komensi selvittämään mitä vihollisarmeijan tiedusteluosasto tekee vanhoissa raunioissa
Celdar pelkäsi nälkää matkoilla ja osti ruokaa lisää
Jostain syystä ruokaa kuitenkin kasvoi omenapuissa keskellä talvea
Matkalla väijyttäjinä oli tällä kertaa jätti ja örkkejä, jotka eivät päässeet edes kukkulan laelle, sutta lukuunottamatta
Jousiampuja menehtyi nuoliin ennen kuin näki edes vastustajiaan.
Karra raivosi heti eturintamassa muiden auttaessa taaempaa.
Raunioissa löytyi heti piilotteleviä gobliineja jätin kera.
Valitettavasti vahvistuksena oli mahtitaikoja viskovia shamaaneja, jotka koituivat ryhmälle yllätyksenä
Taistelusta kuitenkin selvittiin henkihieverissä, Menokin taitavien loikkien ansiosta (turvalleen)
Karran lähitaistelutaidoista ei kuitenkaan ollut haittaa, vaan mahtavia iskuja satoi kuin taivaalta
Celdar käytti aikansa itsensä paranteluun ja kuvitteellisen vasaran hitaaseen liikutteluun
Mariana hiiviskeli ja ammuskeli vihollisia tiilien välistä ja seinien yli, tällä kertaa Marianakin otti itseensä ensimmäistä kertaa vahinkoa vihollisista
Raunioista paljastui onneksi myös lepopaikka, vaikka lurjuksiakin oli näköpiirissä
Lepopaikalla oli outo kaksikko, vanha mies tyttärensä kanssa kauppasi kalliita amuletteja kivien hieromiseen.
Hieromisesta saa kuulemma palkkioksi esineitä, näkyjä ja epätoivoisia taisteluita mahtihirviöitä vastaan
Sankarien kukkaroa kuitenkin kiristi ja kauppaajat eivät tarjonneet aivan käypää vaihtoarvoa esineistä
Sankarit siis voimailivat ja lepäsivät lähes vuorokauden uusia koitoksia odottaen
Toisen mökin kellarissa viemärit täynnä vihollissotilaita ja sorakkeja
Mahtiesineet jäivät tällä kertaa loihdittuun ketjupaitaan ja metallivahvisteiseen nahkapanssariin, jonka Mariana otti käyttöönsä
Huhkiminen oli niin rankkaa kaikille, että sankarit päättivät levätä viemärin pimeydessä
Levon jälkeen Celdar ryntäsi kuljeskelevien huijarien kauppaan myymään kaiken metsästä irti lähteneen saadakseen onnekkaan huijauskorun mahtipylväiden hieromiseen
Juoppolallisankarit tapasivat viemärissä juopuneen hiisivartijan, joka piti vakuuttaa kylmän teräksen voimalla päästämään ohitsensa
Luolastoissa löytyi sekalainen porukka hiisiä, örkkejä, peikkoja ja jättejä, jotka kaikki kaatuivat Celdarin manaaman henkiarmeijan edessä
Maan päälle päästyä hiippailtiin sisään Gallivanin valtaamaan linnoitukseen ja aloitettiin yllätyshyökkäys. Viholliset olivat kouluttaneet temppuilevan suden.
Mariana ammuskeli tappavia nuolia muuren harjalta
Menok seurasi esimerkkiä tulivasamien kanssa, mutta lyhyet jalat estivät juoksemasta hyviin asemiin tai näkemästä ihmisille polven korkuisen muuri yli
Karra ryntäsi keskelle vastustajia saaden monen moista haavaa ja mielenvahinkoa, mutta raivosi tiensä läpi kaikesta
Celdar kuritti julkeita vihollisia monin keinoin, käyttäen nekroottisia taikoja ja henkivasaraa takomaan järkeä päähän
Linnoitusvahtien ruumiista ja tavaroista löytyi vääryydellä vietyä sotasaalista, sankarit pelastivat ne parempaan talteen
Mariana sai uuden jousen
Loisteliaat tohvelit antoivat kyvyn leijua ilmassa. Näistä varmaan on joku valmis maksamaan mansikoita. Menok pitää enemmän varpaita lämmittävistä turkissaappaista.
Metsässä oli kaiverrettu kivenlohkare, jota tutkimalla Menok tulkitsi reseptit taikaesineiden takomiseen. Celdar avusti taikomalla mielenlahjoja kasvattavan taian, jonka ansiosta hämähäkin seitit siirtyivät syrjään Menokin historiatiedon tieltä.
Syvemmällä metsässä odotti lisää haasteita minotaurien, kotkapatriarkkojen ja vihreän noidan muodossa, joskin Menok hurmasi taidoillaan noidan pitkäksi aikaa
Valitettavasti kotkat päättivät sokaista viekkaan lurjuksen
Mariana piileskeli ties missä, mutta lentävät otukset paljastivat tämän viimein
Celdar turvautui vakavasti haavoittuneena vampirismiin, taisteluissa parannustaiat kuluivat uhkarohkean Menokin auttamiseen.
Karra huusi vain haavoittuneena: "EI TARTTE AUTTAA!"
Paikkoja tutkiessa Mariana löysi kestävyyttään parantavan amuletin, muuten löytyi vain kaivettuja hautoja keskeltä metsää ja pulloreseptejä
Sankarit päättivät pikimmiten palata kaupunkiin kertomaan ilo- ja suru-uutiset, joskin matkalla eksyttiin seikkailemaan väärään suuntaan.
Kovakuoriaiset häiritsivät matkantekoa.
Outoja näkyjä kaarnaa vuolevasta jätistä, joka paljasti uuden kohteen, joka kierrettiin kaukaa.
Samalla myytiin ylimääräisiä ryöniä korvessa samoileville kauppiaille, joilla onneksi oli sammioittain kultaa mukana.
Lähdimme lähemmäs kaupunkia, joskin kukkasia oli pakko poimia matkalta, samalla Menok hieroi taas kiviä.
Outoja otuksia, jotka puukotettiin läheltä. Palkkioksi outo lyhyt jousi, joka päätyi Celdarin vara-aseeksi.
Kaupungissa kääpiö tunnisti kääpiövaatteet ja lähti itse odottelemaan kartanolle.
Paikallinen paroni pieksi Karran maanrakoon, aivan voimaton oli hän.
Jotain kaivoksia käskettiin koluamaan, vaikkei Karra varmaan kiveäkään kääntäisi.
Menok osti itselleen mahtisauvan, syytä ei tiedetä. Ehkä hän puukottaa sillä selkään.
Menok päätyi myös tekemään uusia saappaita, tällä kertaa Karralle.
Ryhmä päätyi kaivosten sijaan matkalla olleeseen kartanoon, jossa kääpiö odotti varoittaen liikkeistä varjoissa.
Kääpiö osoittautui taitavaksi taikuriksi ja selkäänpuukottajaksi, joka lyöttäytyi Menokin matkaan.
Sisällä kartanossa kääpiö ja Menok päätyivät eturintamassa tutkimaan paikkoja, valitettavasti herättäen paikalliset vampyyrit niskaansa.
Taistelussa ei taitoja tahi taikoja säästelty, paikkallinen täti tyttärensä ja ruumiskasan kanssa aiheuttivat ongelmia.
Sankareille jäi kokematon olo henkihieverissä, joten levon sijaan matkaa jatkettiin samaan tyyliin kuin millä Menok oli opastanutkin.
Varastohuoneesta paljastui lattialuukku.
Kellareista löytyi salaovi, josta Menok sai kurkkua lämmittämään sairaudelta suojaavan amuletin.
Syvemmältä kellareista löytyi myös kadonneen kääpiön ruumis ja ase, sekä lisää eläviä ruumiita ja talon isäntä.
Isäntä sai Menokilta tulipallon naamaansa, mutta yllättäen manaaja oli immuuni tulelle, onneksi tämän demonikaverit taas eivät olleet.
Mariana ampui nuolia katalan taikurin naamaan, Karra joutui liiskaamaan ötökän ennen matkan jatkoa, Celdar ryntäsi rukoukset vähissä vihollisjoukkoa viivyttämään.
Sankarit yöpyivät vampyyrikartanossa ja voimaantuneita lähtivät kohti kirottuja kaivoksia
Matkalla heikot tulielementaalit väijyttivät, mutta epäonnistuivat
Kaivoksilla odotteli Gunthik kavereineen lämpimässä ulkorakennuksessa ja pisti ryhmäläiset koluamaan koleita luolia
Luolissa majaili outoja otuksia ja vihaisia susia
Suljettuja ovia ja hämähäkkejä
Palavia kasoja jotka kuitenkin olivat pimeydessä
Menok sai upouuden mieleen vaikuttavan tikarin ja taikavasamilta suojaavan amuletin
Celdarille löytyi hohtava ja valaiseva suojaava kilpi sekä edellistä voimakkaammin lumottu heittokeihäs
Luolaston syvyyksistä paljastui Karran unelma, hurmaavia viettelijätär-demoneita.
Karran ollessa huumaantuneena Menok puolestaan hurmasi yhden demoneista ja menetti puolet elinvoimastaan yhteen taikaan.
Mariana jatkoi varmaa vahingon jakamista nuolilla
Celdar turvautui tavanomaisesti taikavasaraan, kirves osoittautui epäonniseksi lähitaistelussa
Puoliörkki-kalmanpapin pyhä aura puri hyvin demonisiin vastuksiin.
Karra toipui taistelun edetessä lumouksestaan ja viholliset saatiin voitettua, valitettavasti Karran suhde todellisuuteen oli silti hieman epävarma ennen mahtipelastustaikaa (QUICKSAVE AND LOAD!)
Lisää vihollisia odotteli luolastoissa
Ryhmä alkoi olla jo hieman puhki, mutta Menokilla riitti mahtitaikoja ja papilla perusrukouksia
Karra päätti hurmaantua taas uuden kaunotarlumoojattaren edessä, mutta tokeni tällä kertaa lyötyään Celdaria kovin kirveellään, kaiketi tämän karmeasta pärstästä.
Marianan nuolet viimeistelivät lumoojattaren ja tiputtivat demoneita.
Puolidemoninen minotauri, helvetinritari, päätti juosta edestakaisin karran kirveen ja Celdarin auran rajoilla ottaen vahinkoa kaksinkertaisesti aina ehtiessään.
Ryhmä selvisi demoneista ja raportoi esimiehelleen, joka oli hieman harmissaan, mutta tyytyväinen juoppojengiksi haukutun seurueen suoriutumiseen.
Toistaiseksi kaivoksen syvyydet jäivät tutkimatta ja mietityttämään.
Lepo lämpimissä parakeissa ennen kaivoksen tutkimista loppuun.
Pimeässä luolastossa oli paljon verkkoja ja voimakkaan myrkyllinen varsijousi, jonka Karra poimi.
Luolan asukit olivat vihamielisiä ja epäonnekseen Amaryllis juoksi suoraan näiden syliin, Celdaria jäi vaivaamaan dryadin menetys.
Taistelu oli haastava, mutta onneksi viholliset juoksivat Menokin ja Celdarin henkikasoihin.
Karra uljaana taisteli hämähäkeistä suurinta vastaan lähes yksin, Mariana taas vuoroin miekoin ja vuoroin jousin teki voimakkaita mahti-iskuja vihollisiin.
Menok testaili tulipallojen heittoa pimeyteen, aiheuttaen Karralle hieman traumaattisia kokemuksia
Mariana sai taistelusta palkaksi lentosaappaat ja Menokin raatokasasta havaitseman putoamista hidastavan sormuksen.
Matkaaminen tuotti haasteita ja takapakkeja, mutta tulielementaalit tundralla eivät olleet lopulta suuri vastus.
Matkalla kaiketi rukoilu oli tällä kertaa tärkeämpää kuin metsästys ja ruuan keräily, matkanteko alkoi muistuttaa herätyskokousta.
Myös lämminturkkiset sudet päättivät väijyttää rosk... sankarijoukon.
Menok meinasi, että nyt saa saappaisiin taas tarvikkeita.
Mariana testaili lentämistä ja jostain syystä yötaivaalla hiipiminen osoittautui voittajan valinnaksi.
Celdar otti lonkerot kauniisiin käsiinsä ja viskasi ne Karran ja susien keskelle ojan penkkaan, jostain syystä alempana olevat sudet jäivät sitomisista ulkopuolelle.
Hengillä niistä selvittiin.
Kaupungissa käväistiin tuttavapiiri läpi, majatalon omistajille suru-uutiset, kirjaston Peelolle ovi-uutiset, Menokille saappaisiin lisä-ainekset ja Marianalle kylmyydeltä suojaava sormus.
Majatalon omistaja oli antanut Karralle opuksen palkkioksi uutisten toimittamisesta. Joku äärimmäisen arvokas kirja, joka ollut jonkun tärkeilevän maagin omistama. Lukutaidottumuus ei haitannut vaan Karra käytti kirjaa kestävyysharjoitteisiin. Kirja ei treeniä kestänyt, mutta Karran kestävyys parani huomattavasti!
Pyr... Sankarijoukko siirtyi tutkimaan syystä tai toisesta kaupungin viemäreitä, jotka jäivät vaivaamaan.
Valitettavasti haiseva viemäri oli täynnä lurjuksia ja (oletettavasti) paskamaageja.
Celdar langetti lurjuksille ikävän kohtalon ja Karra halkaisi kohtalon mukaisesti vastukset halki.
Viemärien tutkiminen tyssäsi lyhyeen, kun rosvovahti yllätti ryhmän.
Onneksi lämpimien käytävien asukit eivät olleet kovinkaan voimakkaita.
Näillä oli outoja lappuja rötöstelyistään, joista paikallinen lainvartija oli kiinnostunut.
Celdar sai myös kolisevan uuden panssarin, joka hohtaa suorastaan pimeässä.
Reseptien ja pullojentekotarvikkeiden sekä ammusainesten täydennys, ennen kuin ryhmä jatkoi kohti kauppiaskartanoa.
Kartanolla paljastui huonosti hoidettu puutarha, josta kasvit tipahtelivat ohikävelijöiden taskuihin jopa suljetuista arkuista.
Sisäinen tutkinta hoidettiin Karran johdolla, jolloin paljastui outouksia liittyen kaukoputkeen.
Kaukoputki kääntyi itsekseen kun sen lähelle liikkui. Tämän jälkeen ryhmäläiset kävivät debattia siitä, onko muiden kaukoputkiin ylipäätään soveliasta vilkaista (Kartanon arkuista oli jo tässä vaiheessa lainattu tavaraa mielin määrin). Mariana oli sitä mieltä, että mitä haittaakaan siitä muka voisi koitua.
Itse paikallinen johtaja oli tuppisuinen, mutta tarjosi avaimen Punaisen nokivariksen katakombeihin
Menok neuvotteli ryhmälle vielä voimakkaan lyhyen miekan, vaihtoehtoina oli myös reseptejä ja voimavyö.
Ryhmä lähti tutkimaan outoa temppeliä kaukoputken vihjeen voimin, mutta päätyivät yllättämään kasan gobliineja ja minotaurin.
Karran johdolla ryhmä jakaantui niin, että Celdar ja Karra yllättivät selkä päin olevat gobliinivartijat kauempana.
Menokin ja Marianan tehtäväksi määrättiin hypätä lumipenkasta suoraan minotaurin naaman eteen.
Suunitelma toimi odotettua paremmin, Mariana puukotti yllättynyttä minotauria kurkkuun uudella miekallaan.
Menok muutti parivaljakon paremmin näkymättömäksi, jolloin Mariana pääsi yllättämään minotaurin myös henkitorven toiselle puolelle.
Muut gobliinit olivat paperia, mutta eräs shamaani piiloutui taikuudellaan.
Ovelana Mariana lumosi silmänsä ja lähti juoksemaan ympäri jäätynyttä lumipenkkaa, kunnes löysi shamaanin ja ampui tämän hengiltä.
Itse kirkon raunio oli mielenkiintoinen, tyhjä yhtä vartijaa lukuunottamatta.
Kuulemma paikka on joku elämän temppeli, Maraikelle omistettu, mutta sen kellariin on vangittu joku alempien tasojen hirmu.
Valitettavasti hirmu on vapautumassa, ja se pitäisi hoidella toiselle olemassaolon tasolle, mutta ensin pitäisi löytää sen vanginnen paladiinin romuja.
Punaisen nokivariksen katakombeihin päädyttiin puskien tyhjentämisen jälkeen.
Syvemmällä katakombeissa oli epäkuolleita, jotka heräsivät Celdarin uuden panssarin kolinaan ja olivat käydä Menokin kimppuun.
Taistelu oli yllättävän haastava, koska paikalle osui ties mitä hirmuja, haamuhämähäkki puraisi Celdaria ajaen tämän hulluuteen ja sotkien suunnitelmat.
Mariana taas totesi että tämä on liian kammottavaa ja katosi varjoihin ennen kuin palautui kauhistuksestaan.
Karra otti vahinkoa naamaansa Menokin viimeistellessä useita epäkuolleita ja outoja otuksia taioillaan.
Epäkuolleita riitti huomattavan paljon jatkoksikin.
Karra juoksi yksin suuren epäkuollutkasan keskelle komentaen Celdarin pidättelemään yksinäistä luurankoa.
Celdarin taistelu luurankoa vastaan ei ollut kovinkaan menestyksekäs, mutta pääsi lopulta Karran kaveriksi.
Menokin taiat ja Marianan luotettava jousi eivät pettäneet tälläkään kertaa.
Celdar ja Karra vain parin taistelun etunenässä haavoituvat kahdesti melko huomattavasti.
Onneksi lyhyt lepohetki korjaa lähes irronneet raajatkin.
Hiivittiin haudoissa, mutta Celdarin kolistelut herättivät viholliset jopa seinien takaa tai ryhmän nukkuessa.
Mahtiaseita ja haarniskoja kauppiaille kun ei kyvykkäitä käyttäjiä riittänyt.
Demonijuttuja ja salaisia aisamiehiä.
Menokilla oli hengenlähtö lähellä Celdarin kera, joten Menokille annettiin Manaajien sinettisormus, joka myös suojasi hieman. Välillä Menokilla sädehti jopa pyhimyksen kehä.
Celdar vannoi valan Maraiken nimissä, tiedä mihin sitten sotkeuduttiin punaisen nokivariksen kulttilaisten pelastamiseksi. Miten edes nokivaris voi olla punainen?
Kaupungissa ja metsiköissä hamstrattiin taikapulloaineksia, Menokille ostettiin haarniskantakomisaineksia lisää.
Peelolla oli Peelon jutut, Paronilla omansa, örkkejä lähetti liehittelemään.
Matkoilla ruoka läheni jopa loppuaan, mutta Karran metsästykset pitivät ryhmän ruoissa. Celdar mietti rukouksiaan tiukasti. Karrakin päätyi kirotuksi kerran kirottujen luurankonuolien vuoksi.
Menok iltojen ratoksi teki vauhdilla itselleen synkkien kaapujensa sijaan kirkkaana kullatun ketjupanssarin, joka ainakin parantaa suojausta huomattavasti.
Örkit tarjosivat Celdarille hyödyttömän myrkkykirveen, jonka pappi otti manaten vastaan. Vaikutti heimon pyhältä aseelta tai jotain.
Matka eteenpäin tyssäsi Karran väsähtämiseen, kiroukset ja örkkien Celdariin kohdistuva huomio taisi masentaa kirvestä käyttävää barbaaria liikaa.
Lopulta Karra sai viimeisteltyä pakoon juosseen noitapomon muiden joutuessa viimeistelemään hurmatut loput viholliset, jotka eivät toenneet entiselleen.
Palkkioksi saatiin lumottu viitta mahdollisesti Karralle ja lisää henkistä voimaa kasvattava kirja Menokille, joka katosi vuorokauden lukuhetken jälkeen.
Kylässä ei oltu moksiskaan kellarin tapahtumista, mutta joukko päätti levätä hieman lisävoimia keräten ennen lisää viidakkomatkaa.
Celdar myi örkkien huippukirveen takaisin omistajilleen, koska ei tarvinnut sitä.
Viidakossa tarpoessa Celdar joutui huonon ruokaonnen jäljiltä rukoilemaan ruokaa ja vettä, mutta lepohetki keskeytyi örkkien ja karhujen väijytykseen.
Tästä vihastuneet sankarit käyttivät monia uusia kykyjään laittaen shamaanit ja heimopäälliköt katumaan epäonnistunutta väijytystään.
Kauneusunien keskeyttäjät saivat niskaansa niin lonkeroita kuin tappavia myrkkypilviä, taivaalta satavia nuolia, tulipalloja, myrkytystä ja karmeita kataluuksia.
Retken jälkeen löytyi viimein vihamieleisten örkkien leiri, johon hiipiessä Menok löysi mielenkiintoisen pilarin ja avasi sen avulla portaalin, joka vahingoitti Marianaa. Tai portaali oli eräänlaisen kuution muotoinen, jonka Mariana onnistui saamaan päähänsä.
Portaalista paljastui mahtava kartano, jossa oli jonkin verran tyhjien huoneiden lisäksi taikaesineitä ja mahtiaineksia kauppaava golemi.
Menok luki paikan omistajan, Lysander nimisen velhon päiväkirjan, jonka jälkeen löytyneet omaisuudet myytiin golemille talteen. Samalla ryhmän kultavaranto kasvoi huomattavasti seuraavaa ostosreissua odoteltaessa. Ilmeisestikin myimme kartanon omistajan omat tavarat hänen golemilleen takaisin, varastetun tavaran myyntihän takaisin niiden omistajilleen onkin ryhmämme tavaramerkki.
Viidakossa leirin liepeillä ryhmäläiset yrittivät hiipien väijyttää örkkejä, mutta Celdar kolisteli liian lähelle juuri kun Mariana oli vapauttamassa nuolta vihollisen niskaan.
Karra karjaisi piilostaan ja ryntäsi vihollisten keskelle. Valitettavasti salamurhaajat ja ukkoskirveet aiheuttivat vahinkoa nuolien lisäksi.
Celdar joutui käyttämään mahtavimman rukouksensa edes hieman Karran oloa helpottaakseen.
Valitettavasti jousiampujia ja outo ukkoskotka piinasivat olemassaolollaan taistelussa.
Toinen ryhmä ei jostain syystä kuullut taistelua, joten lyhyen lepohetken jälkeen ryhmäläiset onnistuivat väijyttämään toisen joukon örkkejä.
Tällä kertaa Mariana päätti edellisen pahan taistelun kokemuksista viisastuneena leijailla muutaman tunnin taivaissa ampuen nuolia auringosta.
Menok hurmasi jousiampujat ja yden shamaanin, Celdar paljasti taas toisen näkymättömyydestään.
Huono-onninen salamurhaaja kompastui väijyessään sankareita kohti.
Jokin eliitiksi kutsuttu vihollinen otti Menokin silmätikukseen, aiheuttaen jonkin verran häiriötä Karran keskittyessä suureen joukkoon muita vihollisia.
Menokin hurmaus pysyi voimassa ja Celdar käytti myös kirvestään ja outoa tuomion merkkiään viholliseen, jota Karra hakkasi raivolla.
Mariana ampui kuolettavia nuolia korkeuksista kerta toisensa jälkeen, vain yhden lentäessä ohi.
Menokin hurmaamat viholliset joutuivat toteamaan idolinsa petturiksi yksitellen, hymyillen onnellisina ryhmäläisten hakatessa näiden kaverit yksitellen kuoliaaksi.
Ryhmäläiset olivat hieman turhautuneita Celdarin kolisteluun, mutta onneksi Menok löysi oudon alttarin, josta paljastui hieman vähemmän peittävä ja koliseva panssari.
Lyhyen lepohetken jälkeen örkkimökissä sankarit aikovat jatkaa alueen tiedustelua.
Hikistä taistelua ja lepäilyä lonkeroin ja kannibaalein
Sankarit törmäilivät jättiläisiin, minotaureihin, gobliineihin ja muihin viidakon asukkeihin.
Taistelut etenivät välillä henkihieverissä, sankarit pääsivät käyttämään kaikkia kykyjään.
Jättiläiset osoittautuivat koviksi loikkijoiksi, Kotkat olivat kovia nokkimaan.
Etenkin Menokin hurmauskyky, Marianan nuolet ja Karran kirves osoittautuivat tehokkaiksi.
Celdarin taiat eivät niinkään.
Vaikeiden taisteluiden jälkeen palkkioksi löytyi vanhat saappaat ja muuta roskaa.
Örkkiliittolaiset tarjosivat apuaan, mutta tämä ei Menokille kelvannut, kuulemma tanssien sujuu viidakossa ilmankin, jotenka ryhmä suostui järjestelyyn.
Levon jälkeen rynnättiin tutkimaan outoa kannibalistiselta vaikuttavaa pataa ja outoa kasaa.
Celdarin uteliaisuus sai vihaisen kannibaalinaisen liikkeelle Marianan yllätykseksi.
Apinoita riitti ja hämähäkkejä, dryadi hidasti henkisesti muutenkin hidasta Celdaria kerta toisensa jälkeen, estäen jopa parannukset.
Mariana pakeni vihollisia uusien syliin. Meinasi päästä hengestään Celdarin sekoillessa hitaasti rukoustensa kanssa. Mariana peruutti liiaksi pusikkoon herättäen lauman apinoita ja jättiläisgorilloja mukaan samaan taisteluun.
Celdar sai sentään vahingossa vangittua Marianan tiputtaman lentävän kannibaalin lonkeroiden sekaan.
Menokin tulipallot ja strategiset lumoamiset ja sokeuttamiset pelastivat tilanteita kerta toisensa jälkeen.
Elvytetty Mariana päätyi kostamaan lentäville vihollisille ja häiritsevälle dryadille, lopulta hiipien puolen kentän ympäri vihollisten selustaan. Lentotaito osoittautui jälleen pääosin hyväksi valinnaksi, joskin muita lentotaitoisia vastaan se ei ole täysin optimaalisin vaihtoehto.
Karra hidastettiin kerran, mutta muuten tämä sitoi vihollisia solmuun ja otti vastaan mahtavat jättiläistenkin osumat vähääkään hievahtamatta.
Menokin manaamat henget vaativat myös vihollisilta veronsa.
Lopulta Mariana vapautti viimeisen vihollisen Menokin lumoista Karran päättäessä tämän päivät.
Palkkioksi saatiin jotain arkullisia tavaraa ja parempi varsijousi Karralle sekä kolisevampi suoja Celdarille.
Juuri levännyt ryhmä palasi hengästyneenä örkkien leirinuotiolle, mutta yön jäljiltä oppi jälleen uusia kykyjä.
Mariana paransi kestävyyttään, jottei enää joutuisi turvautumaan amulettiin ja palautuisi tehokkaammin rankoista kokemuksista elämän ja kuoleman rajamailta.
Ystävykset heräsivät jonkin arkkimaagin tönöstä kaupungista rankasti juhlitun yön jälkeen ja päättivät lähteä tutkimaan hylätyn alueen päärakennusta.
Rakennuksessa odotti joukko riivattuja epäkuolleita ja demoninpalvojia.
Yllätystaktiikka toimi edelleen, taikuri ja lopulta pappikin päätyivät Celdarin lonkeroihin, eräs taistelija pääsi voimillaan vapaaksi.
Voitokkaan taistelun jälkeen sankarit päätyivät lepäämään uudelleen, tällä kertaa hylätyn alueen silkillä verhoiltuun luksusasuntoon, jonka kellari johti suoraan viemäreihin sänkyjen vierestä.
Karran heikot lähitaisteluhyökkäykset paranivat hieman osaamisen ansiosta kuin viimeisessä taistelussa ikään.
Menok oppi imemään taikavoimia taikavoimilla pieksemistään vihollisista.
Marianan tarkkaivaisuus parani entisestään, nyt jopa ilman taikuutta näkymättömät viholliset hänen lähellään eivät ole turvassa.
Celdar voi merkitä nyt vihollisia kohtalon merkillä kahdesti lepoa kohden ja tuhota heikkoja epäkuolleita jumalansa läsnäololla.
Celdarille löytyi myös mahtava sotanuija, joka häiritsee taikurien keskittymistä ja heikentää taioilta suojaavaa viisautta.
Levon jälkeen palasimme pahaenteiseen rakennukseen ja sen kellariin, josta kuului outoja ääniä.
Ruumiskasojen keskeltä löytyi kahlittuna zombimainen mykistetty paladiini, jonka vieressä oli kulkukoira.
Kulkukoira paljastui demonin hallinnassa olevaksi, muttei kovinkaan voimakkaaksi.
Karra pieksi piskin, pelottavampi oli lentävä viettelijätärdemoni ja tämän luurankoapurit.
Celdar suojasi Karran liikkumista vaikeuttavilta taioilta ja kutsui oudon lentävän käärmeen.
Celdarin kutsuma lentävä pyhä käärme kuristi luurankoja kuoliaaksi kiertäytymällä näiden ympäri.
Seuraava huone oli täynnä luurankoja, vampyyreitä, outo kalmotaistelija ja jokin minotauridemoni sekä lohikäärme, joka oli demonin hallussa.
Käytävän päässä oli taas uusi joukko hirviöitä ja outo hämähäkkihirvitys demonin hallinnassa.
Yläkerrassa odotti taas väijytys täynnä luurankoja, taikojia sekä vampyyrimäinen otus demonin hallussa.
Pulloja kului rankasti ja Celdar ei hautausurakointikokemuksestaan huolimatta meinannut selvitä epäkuolleista edes puoliörkin kestävyydellä.
Karran suosiossa oli nopeutta antavat pullot ja parannuspullot tämän ansiosta menivät kuin limonaadi.
Menok oli joutua pahaan tilanteeseen vihollistaikurin painovoimaiskun jäljiltä, mutta pelastui nokkeluutensa ja näkymättömyyden avulla.
Menok tuhotaikojen heiton jälkeen jopa paransi pullolla kuoleman rajoilla viruvan Celdarin.
Mariana auttoi katonrajassa leijaillen ampuen tarkasti suurimpiin uhkiin, pysyen piilossa.
Taistelun jälkeen ryhmä päätyi hengähtämään tunniksi tahi pariksi.
Vihollisilta löytyi voimakkaita lengendaarisia panssareita, jotka kuitenkin päätyvät myyntiin pilkkahinnalla kiskurikauppiaille.
Lichillä pitkä puhuttelu sankareille, jotka neljä kertaa pieksivät demonin haltuunotettuja muotoja.
Kalleudet pilkkahintaan kauppiaille, Karra addiktoitui energiajuomiin.
Rituaalitikari löysi tiensä Marianan taskuihin.
Matkalla Menok sai viimein paremman taikasauvansa kuntoon.
Haltiaylimyksellä oli taas kauhutarinoita kerrottavana, sankarit eivät niistä välittäneet vaan lähtivät tutkimaan luolastoa.
Luolastossa odotti haastavia demonisia taisteluita, ryhmäläiset meinasivat säästellä kykyjään, ensimmäinen taistelu menikin melko hyvin kuolemankuutiota vastaan.
Mariana tosin kävi hurmaavan gigoloincubuksen vallassa, mutta onneksi ampui ohi ja vapautui nopeasti.
Marianaa jäi vaivaamaan voimakas verenhimo.
Kuutio ei juuri liikkunut, joten Menok, Karra ja Mariana saivat rauhassa taistella vihollisjoukkoja vastaan.
Celdarin lonkerot pitelivät yhtä taistelijaa ja taikavasara hakkasi säännöllisesti kuutiota.
Toinen taistelu ei mennytkään odotusten mukaan.
Suuri kasa kiusaavia lenteleviä demoneita, ikävä yönoita, pahoja ritareita ja erityisen tulinen hämähäkki, joka piinasi Celdaria.
Menok keskittyi ilmatorjuntaan tehokkaasti, kunnes lopulta joutui turvautumaan näkymättömyyteen ja puukotukseen.
Karra hoiti ritareita pois päiviltä raivokkaasti, mutta sortui taas pulloihin tilanteen karatessa käsistä.
Mariana teki kaikkensa demoneiden puukottamisen eteen, mutta joutui toimimaan lentävänä parannuspullolähettinä.
Celdar... Celdarille taistelu ei ollut paras heti, puoliörkki raivosi koko taistelun kun yönoita esti taikoja ja tulihämähäkki pureskeli nilkkoja.
Onneksi kokoajan käryävä Celdar sentään regeneroi elämän ja kuoleman rajamailla ja valitettavasti kulutti Marianan keskittymistä.
Lopulta Menokin ja Marianan yhteistyö päästi noidan päiviltä ja ilmatorjunta hoitui Karran juoksennellessa ylienergisenä seinille hyppien.
Seinille hyppiminen taisi mennä jo ennen pulloja, demonien mielenvaikutusten vuoksi.
Palkintona odotti mahtavia taikaesineitä, kilpi ja ketjupanssari, jotka saattavat päätyä myyntiin.
Karran taikajuomat eivät maksa itseään.
Kahdeskymmenestoinen istunto
Jatkettiin outoon teleporttiin, jouduttiin outojen portaalien keskelle golemihuoneeseen.
Golemiin haastettiin riitaa, saatiin kimppuun myös demoneita ja yönoita.
Karra houkutteli vihollisia ja läimi niitä hengiltä.
Mariana ampui piilosta nuolia, edes viereen lentänyt succubus ei huomannut ja tippui nuoletasta.
Menok nakkeli tuhotaikoja kuin pikkukiviä.
Celdar keskittyi häiritsemään vihollisia olemassaolollaan ja ottamaan kriittistä vahinkoa naamaan.
Toisessa demoniaallossa hyökkäsi kovempia vihollisia, kuusikätinen marilith, joka torjui karran iskuja.
Menokin tuplasormipyssyt ampuivat kuolonsormia kuin sarjatulta.
Marianan nuolet ampuivat ilman halki kuin huutaen "kohta kuolet!"
Palkkiona löytyi lisää sälää, Celdarille uusi panssari joka suojaa hengenvaarallisilta iskuilta.
Nurkan takaa paljastui soppia täynnä arvoesineitä, mahtava sotavasara, joka päätynee seuraavan kulkukauppiaan taskuun.
Celdarilla ei voimat riitä käyttämiseen, selvästi haastavampaa moukaroida kuin sotanuijalla.
Sankarit päätyivät uinumaan toistamiseen kammottavassa katakombissa, tällä kertaa voimistuen taas hieman.
Celdar oppi suojaamaan kavereita demonisilta vaikutuksilta.
Karran raivo ei tahdo enää päättyä.
Marianan mieli on liukas kuin kostutettu palasaippua.
Celdar puki päälleen entistä paremmin suojaavan panssarin ja otti käyttöön kaukohyökkäyksiltä suojaavan kilven, joka vaati omistautumista.
Valitettavasti kilven antama kestävyys oli heikompi kuin Celdarin oma, mutta suojauskyky oli silti hyödyllinen.
Hyökkäyksissä auttavasta taikasauvasta Celdar kuitenkin joutui luopumaan.
Seuraavassa käytävässä tie haarautui oudolle ovelle tai vangitun oudon enkeliltä näyttävän olennon sisältävään huoneeseen.
Sankarit päättivät jututtaa vankia, joka paljastuikin demoniseksi olennoksi, joka heitti Celdarin ja Menokin omiin tyrmiinsä yksin vihollisten keskelle.
Celdarin eeppinen suojataika toimi hetken aikaa, hieman ennenaikasesti taiottuna.
Taistelu oli kuin painajaismaisesta silmukasta, mutta jotenkin Menok näkymättömänä onnistui jakamaan tuhotaikoja.
Mariana ja Karra joutuivat odottamaan ovien takana kuunnellen taistelun ääniä, Karra otti välillä osumaa Menokin taioista.
Celdar yritti vain henkihieverissä suojella itseään. Lopulta hän vain rukoili parannusta ja väisteli vihollisia.
Viimein Menokin piestyä viimeiset viholliset Celdarin ympäriltä uusi joukko luurankoja ja demonisia olentoja hyökkäsi ryhmän kimppuun.
Celdar oli edelleen henkihieverissä, mutta sentään ovet olivat auki.
Näkymätön Menok sai hiiviskeltyä korruptiokotkista huolimatta ja teleportattua toiseen huoneeseen kavereiden suojaan.
Karra läimi uskomatonta vahinkoa moukarillaan Marianan tulittaessa nuolia kuolettavasti, valitettavasti yksi luuranko ei ollut niistä moksiskaan.
Celdar yritti imeä elämää vastustajista huonoin tuloksin, parantaa itseään ja muita ja karkottaa epäkuolleita, kerta toisensa jälkeen kaatuen maahan haavoistaan.
Onneksi edes uusiutumisrukous piti puoliörkkiä elämän ja kuoleman rajamailla muiden keskittyessä vahingontekoon.
Menokin tulipallot haittasivat suuresti luurangon ja uuden yönoidan elämää.
Mariana tiputti kerralla viettelijädemonin ilmasta.
Palkkioksi ryhmä päätti odottaa seuraavaan päivään, koska Celdar oli edelleen henkihieverissä ja mahtikyvyt oli käytetty.
Jokin taivaallinen ase, jolle kenelläkään ei ollut käyttöä päätyi taas taikasäkin pohjalle.
Celdar ei juuri taisteluissa menesty tai pystyssä pysy.
Karra päättää pitkän ja vaikean taistelun raivokkaasti. Ainoa uhka hälle taisi olla Menok.
Celdarin parannellut suojaukset, jotka eivät nekään taisteluissa riitä.
Kahdeskymmeneskolmas istunto
Jatkettiin syvemmälle demoniluolaan
Marianan demonitikari teki vahinkoa, samoin Menokin megataiat. Tosin demoni sotki Mariankin jalkoihinsa, jolloin oli lopulta pakko perääntyä lentosaappaiden avulla.
Jousiampujat kiusasivat tapansa mukaan kaikkia
Käytiin kaupungilla ostoksilla myymässä romua ja talsittiin takaisin vuoristoon
Ostokset, kuten Marianan pirun kallis uusi jousi, unohtuivat kaikki kaupunkiin ja jouduimme kävelemään takaisin kaupunkiin päivien ajan
Vuoristossa oli jokin porukka, jonka pari jäsentä saimme taivuteltua mukaan surmaamaan lohikäärmettä. Teimme heidän kanssaan diilin.
Susia ja lohikäärme löytyikin. Karra taisteli lähes yksin jäälohikäärmettä vastaan. Lohikäärme ei saanut toimeksi yhtään mitään vahinkoa kehenkään.
Seurueen uudet tilapäisjäsenet tekivät hyvin vahinkoa, mutta ottivat sitä vastaan itsekin
Lohikäärmeen lakattua olemasta liittolaiset ja rosvojoukon muut tulevat ex-jäsenet odottivat meitä ovella
Entiset liittolaiset pettivät meidät ja kävivät kimppuumme. Ilmeisesti Karran yksin kaatama lohikäärme ei tehnyt heihin kovin suurta vaikutusta, vaan luulivat ettei meistä ole heille mitään vastusta. Mitenköhän tässä lopulta käykään?!
Teimme uuden diilin, eli tapoimme kaikki viimeistä petturia myöden. Diili oli hyvä.
Kahdeskymmenesneljäs istunto
Jatkoimme Kuuraputouksen Kärkeen (Rimefall Spire) kulkien maanalaisten kammioiden kautta
Pihalla Lohikäärme ja kääpiöitä, Karra käveli vartiotornin ulkoseinää hakatessaan tarkka-ampujia. Toisen tarkka-ampujan nuoli pisti Karran hetkeksi unille.
Muut tappelivat lohikäärmeen kanssa, Menok oli näkymätön
Celdar jatkoi eteenpäin, jolloin kääpöt avustajiensa kanssa hyökkäsivät pian. Menok hurmasi toisen kääpiöistä taistelun loppuvaiheessa.
Siirryimme takaisin kammioihin lepäämään
Menok oppi ketterämmäksi etenkin jaloistaan.
Karra keskittyi väistelemään paremmin.
Marianan kestävyys parani entisestään, varjoissa on aina vaarallista.
Celdar harkitsi aseiden ja haarniskojen käytön opettelua voimailuineen, mutta päätyi parantamaan ketteryyttään ja väistelykykyään Misayen monoliittien opastamana.
Alakerrassa oli taas iso joukko vihollisia, kuten Halaric hukkineen. Marianan nuolet menivät epätyypillisen usein täysin ohi kohteestaan. Karra ei tykännyt Dorkweaverista, eikä magian heittäjistä.
Menok joutui hetkeksi jään sisään kontalleen
Seuraavassa kammiossa oli iso joukko nokivariksia, sekä golemeita. Taustalla hääri Isilda.
Seurue linnoittautui ovelle, jolloin vihollisia ammuttiin alas yksi toisensa jälkeen. Isildalla oli omat apurinsa mukana taistelussa, kuten Isilda's Per... ja Witch's Ass...
Menokilla oli jonkin verran epävakaata menoa, nopeatahtinen seikkailumme imi resursseja
Isildan nokivarikset ovella ja mielenkiintoisesti nimetyt hahmot
Isilda paljasti itsensä lopulta ja tämän ansiosta saimme tehtyä lopun hänen konnuuksistaan
Seuraavassa huoneessa oli lisää kätyreitä. Jousiampujia ja taikureita ja väriseviä homekasoja riitti. Mukana oli jopa aito valkyria, joka ampui nuoliaan tehokkaasti nuolityynynä toimineeseen Celdariin. Mariana onnistui piilottelemaan koko taistelun ajan katonrajassa jaellen nuoliaan minkä ehti.
Menok ärsyyntyi toiminnasta niin että tulipallot lentelivät. Lopulta Menokin kuolonympyrä lähetti valkyrian takaisin Valhallaan Wagnerin soidessa taustalla.
Tornin pihalla meitä odottivat mm. Succubus ja Perus-Glabrezu (PG), joka käytännössä ignoroitiin täysin. Lopulta se tömähti alas Karran jalkoihin saamatta mitään aikaan.
Eräällä toisella alueella esiin marssi käytännössä Karran kaksoisolento, mikä aiheutti jonkin verran hämmennystä seurueessamme. Tupla-Karran mukana loikki riimujen peitossa ollut jääkarhu.
Yht'äkkiä ryhmämme keskelle hyppäsi valtavalla voimalla Hrungnir, Pohjolan ruoska, valtaisa jättiläinen, jonka iskut olivat voimakkuudeltaan geologista mittaluokkaa. Mariana pysytteli totuttuun tapaan ilmassa koko taistelun ajan. Celdar joutui hetkeksi kontalleen. Menok taikoi taustalta tulta ja tappuraa.
Linnanpihan tyhjentämisen jälkeen menimme takaisin kellareihin. Sieltä löytyi muinaisia luurangoiksi muuttuneita kaivoksen työntekijöitä. Karra pääsi jälleen kaiken toiminnan keskiöön. Luurankotyöntekijöiden työnjohtaja loikki edestakaisin Karran ja pimeän käytävän välillä Marianan nuolia väistellen.
Kahdeskymmeneskuudes istunto
Esimies Castien perääntyi lopulta umpikujaan ja lopulta tämäkin osa kellareita oli tyhjennetty vihollisista.
Seuraavaksi siirryimme itse tornin sisätiloihin ja maanpäällisiin kerroksiin
Tornin ensimmäisessä kerroksessa kehkeytyikin kunnon taistelu kun kimppuumme kävi jäälohikäärme Zuvastagin kummitus, lisäksi sitä seurasi koko joukko muita vihollisia kuten jäägolemi, talvisudet ja taikurit.
Jäälohikäärme taikoi jäätä seurueemme päälle ja löyhytti välillä kaikki kumoon siivillään. Suojelevat kummitusaurat ja Celdarin parannustaiat olivat välttämättömiä. Aurat kuitenkin aiheuttivat sen, että lohikäärmeen haamu loikki välillä kauas jopa alakerran kattojen ja suljettujen seinien läpi meidän ulottumattomiimme. Lisäksi Menokin salamaketju teki jostain syystä vahinkoa myös Celdariin. Ehkä Celdadin kiiltävä panssari oli liiankin hyvin sähköä johtavaa materiaalia.
Lopulta Karran iskut saivat lohikäärmeen heikennettyä, jolloin piilossa lohikäärmeen haamun nenän edessä ollut Mariana ampui siihen vielä viimeisen nuolen.
Kävimme katselemassa tornin kakkoskerrosta, sieltä kuului ovien takaa jotain taistelua. Emme vielä jaksaneet tai ehtineet sekaantua.
Tornin alakerran keskimmäisestä huoneesta löysimme yllätykseksemme Iselynin. Mariana tyhjensi varmuuden vuoksi Iselynin taskut, jonka jälkeen tilanteen todellinen tila paljastui kaikille: Iselyn oli Sorakki!
Kävi myös ilmi, että myös Paroni armeijoineen oli johdatettu ansaan.
Taistelu Iselynin hahmossa aikaansa tuhlannutta sorakkia ja sen apujoukkoja vastaan oli jälleen kerran kuluttava. Menok joutui hiljennetyksi, mutta taitava ja turhia kainostelematon tikarinkäyttö kompensoi taikomismahdollisuuden puutetta. Jonkin ajan kuluttua sorakit oli hoideltu ja saatoimme pikaisesti levähtää joitakin kymmeniä tunteja.
Siirryimme vähitellen tornin toiseen kerrokseen, jossa oli jokin palava kirjasto ja taas uusia vihollisia.
Zuvastag lohikäärmeen haamu
Jäägolemi, sudet ja Celdar saavat Menokilta virtaa
Karra mättää sorakkeja
Kahdeskymmenesseitsemäs istunto
Jatkoimme etenemistä ja kimppuumme kävivät mm. Glabrezu, Sorakit ja Marilith. Glabrezu taikoi pimeyttä keskelle huonetta, mutta samalla heikensi myös vihollisen osumismahdollisuuksia.
Etenimme telepostin kautta perimmäiseen kammioon, jossa olivat Wyndham ja Kenraali Banegraf. Heillä oli jotain jorinaa mm. Maerynistä. Tilanne eteni siihen, että Banegraf joi jotain nestettä ja samalla kumpikin paljastui Sorakiksi. Ilmeisesti Sorakit ja Maeryn olivat keskenäänkin sodassa.
Sorakit tunnetusti ymmärtävät vain yhtä asiaa, joten taistelu alkoi.
Wyndham ja Menok kävivät kaksintaistelua kammion perällä, jossa kumpikin heitti toisiinsa Blightiä. Menok antoi Wyndhamille opetuksen ja näytti miten blightiä oikeasti taiotaan. Lopulta Menok viimeisteli Wyndhamin varsijousella.
Näiden jälkeen huoneen teleporttiin ilmestyi demoni Ish'ralech. Pitkän taistelun jälkeen myös demoni kätyreineen oli lyöty.
Meidän aikomuksenamme oli poistua tilasta lepäämään, mutta sitten huoneeseen ilmestyi itse Maeryn kätyreineen. Hän oli taistelujen uuvuttama, mutta aina yhtä uhmakas.
Voi arvata mihin tämäkin johti ja uusi taistelu alkoi. Maerynin henkivartija Lorelei luuli itsestään selvästikin liikoja. Samalla huoneen takaa lukittujen ovien takaa alkoi kuulua metakkaa. Uhmakas Maeryn itse liukeni paikalta teleporttiin.
Saimme mukaamme vahvistuksia, Paronin joukkoineen. Paikalla olivat Paroni itse, Gunthik, Bopalu ja Kayla. Kaikki tekivät kunnioitetusti vahinkoa vihollisiin.
Maerynin kätyrit ja niitä turvaavat golemit oli pian lyöty, tosin Terälaulaja (bladesinger) kesti yllättävän pitkään, tosin se myös sivuutettiin pitkän aikaa.
Tämän jälkeen Paroni kiittikin meitä ja vapautti meidät palveluksestaan. Majatalon tuhopoltto oli jostain syystä jo unohdettu.
Mariana kyllästyi kylmyyttä vastustavaan sormukseen ja vaihtoi mukautumisensa erilaisia taikoja antavaan metallivahvisteiseen nahkapanssariin.
Lähdimme pois demoniluolasta kohti tuttua perämetsien kartanoa. Kartanon pihalla odotti Penelo, jolla oli demoneihin liittyvää asiaa. Ilmeisesti niitä tapettavia demoneita edelleen riittää ja Cerulean jollain lailla liittyy niihin.
Matkasimme lähellä seikkailun aloituspaikkaa sijaitsevaan katakombiin. Siellä meitä odottivat äkkinäisesti alas laskeutuvat tiiliseinät ja ovi syvemmälle demoniluolaan. Kammion oviaukolla seisoi vanha tuttumme Kamiral, ilmeisestikin jokin Maraiken lähettiläs. Celdar sai Kamiraliin myös henkisellä tasolla jonkin erikoisen yhteyden.
Ceruleankin löytyi demonikammion perukoilta läheltä teleporttia. Hän liittyi joukkoomme kun taistelu pian alkoi.
Alkuun meidän kimppuumme kävivät lähinnä luurangot ja pikkudemonit. Varsinainen demonien demoni, Mani´vathas, saapui vasta myödemmin maan järjähtelyiden säestämänä. Taistelu kiihtyi ja suuri osa joukostamme oli ahtaassa tilassa demonin välittömässä läheisyydessä.
Valitettavasti Marianan aiemmin monelta pulalta pelastanut perustaktiikka, eli piilottelu varjoissa sopivan taktisen etäisyyden päässä muista, ei nyt toiminut, koska erinäisiä lentäviä vihollisia oli niin paljon. Lisäksi nuolia ampuvat luurangot tuntuivat osuvan turhankin hyvin. Lopulta Mariana lyötiin maahan. Toisaalta myös demoni joutui Karran musertavien iskujen kohteeksi.
Kahdeskymmenesyhdeksäs istunto
Taistelu jatkui pimeydessä, demonit olivat kytkeneet valot pois sähkönappulasta. Karran iskut tekivät edelleen demoniin hyvin vahinkoa.
Itseensä näkymättömyyden taikoneet Menok ja Celdar suojasivat maassa maannutta Marianaa. Demoni keskittyi nyt Karraan.
Mariana pääsi vähitellen ylös maasta parannusten jälkeen ja puukotti kostoksi päädemonin kuoliaaksi demonimiekallaan.
Taistelu jatkui lentäviä demoneita ja luurankojousiampujia vastaan
Vihollisten määrä väheni. Karra seisoi seinällä ja jakeli viimeisiä iskujaan lentäviin bansheihin.
Lopulta kaikki viholliset oli lyöty ja Cerulean ihmetteli miksi oli edelleen hengissä.
Kävi ilmi että Kamirae, joka oli demoniluolan edustalla, olikin Maraike itse. Maraike antoi ryhmäläisille ehjän jalokiven, mikä mahdollisti Ceruleanin selviytymisen.
Ehkä se olikin Maraike itse, joka myös sen majatalon loppujenlopuksi poltti...
Celdar halusi vain Valenskadin majataloon ryyppäämään.
Red Crow kultin sielut oli vapautettu, mutta Maeryn pääsi karkuun.
Pelissä Karra teki valtavan määrän vahinkoa vihollisiin muihin ryhmäläisiin verrattuna. Mariana keräsi vähiten vammoja itseensä piilottelukykyjensä ansiosta.
Menokin muotokuva
Fitzhoodin hahmon kuva ja tiedot
Asdfasin hahmon kuva ja tiedot
Cb'n hahmon kuva ja tiedot
lanxun hahmon kuva ja tiedot
Juoppojengi valmistautuu lähtemään ensimmäiselle komennukselle
Kaupunginvartijana ja maanviljelijänä kunnostautunut Bopalu täydentämässä seuruetta
Seurue kääpiökaupungin torilla, Menok on ostanut lämpimämmät vaatteet
Lähdössä eteläiseen viidakkoon
Zealot
Hezrou
Glabrezu kiusaa Karraa
Celdar unelmoi taistelun jälkeen jumalaisista väliintuloista
Menokin superviisaus, joka osoittautui kuitenkin hallusinaatioksi
Celdar ei juuri taisteluissa menesty tai pystyssä pysy.
Karra päättää pitkän ja vaikean taistelun raivokkaasti. Ainoa uhka hälle taisi olla Menok.
Celdarin parannellut suojaukset, jotka eivät nekään taisteluissa riitä.
Isildan nokivarikset ovella ja mielenkiintoisesti nimetyt hahmot
Zuvastag lohikäärmeen haamu
Jäägolemi, sudet ja Celdar saavat Menokilta virtaa
Karra mättää sorakkeja
