Icewind Dale

Kulmapaikasta
Versio hetkellä 25. kesäkuuta 2015 kello 16.26 – tehnyt Fitzhood (keskustelu | muokkaukset) (→‎Toinen peli-istunto)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tietoa

Icewind Dale on tietokoneroolipeli, jolla on useita lisäosia ja sivupelejä.

Kulmapaikka-pelit

Tähän on lisätty moninpelissä pelattuja pelejä.

IWD:EE-ryhmäpeli, peruskampanja

Pelaaja Hahmo Rotu & Sukupuoli Luokka Alignment STR DEX CON INT WIS CHA
fitzhood Hurlon Sagat Haltia/M Dragon Disciple Lawful Evil 14 19 14 18 10 18
Cb Gurk Warhand Puoliörkki/M Priest of Tempus Chaotic Neutral 19 18 16 10 18 12
lanxu Argosh Puoliörkki/M Barbarian Chaotic Neutral 19 18 19 11 18 3
asdfas Eidar le Golas Haltia/M Archer Lawful Good 18\99 19 17 10 18 8

Matkakertomus

Ensimmäinen peli-istunto

Saavuimme Itäsataman kylään, jota kaupungiksi täällä pohjoisen erämaassa kutsutaan. Lainvalvojia täällä ei juuri näkynyt, yksi Hrothgar-niminen vaikutti sellaiselta, joka pitää kuria yllä, virkaintoinen ukko pukeutuu vapaa-ajallaankin levyhaarniskaan ja ei päästä irti miekastaan olutta kurkuunsa kaataessaankaan. Matkalla pohjoiseen olimme menettäneet jetiväijytyksessä kaikki varusteemme, kulta mukaanlukien, joten Hrothgarin ehdotus myöhässä olevan kauppakaravaanin etsimisestä kuulosti etäisesti houkuttelevalta, mikäli siitä saisi rahaa. Mukanani oli pari vankkarakenteista puoliörkkiä, Argh ja Murhakäsi tai jotain sinnepäin, jotka olin ottanut Luskanista mukaan henkivartijoiksi luvaten pienen osuuden tulevista ryöstösaaliista, joita pohjoisesta löytyy. Kaksikko oli yhtä paljon kiinnostunut taisteluista, joihin vääjäämättä vaarallisessa pohjoisessa joutuisimme. Seurueen neljäs jäsen oli häiritsevän kunniallinen jousiampujahaltia, jonka minulle velkaa oleva tuttava samoojien killassa oli määrännyt henkivartijaksi pohjoisen matkalle.

Koska ilman rahaa ja varusteita meillä ei ollut muuta tekemistä kuin norkoilla kapakan takkatulen ääressä, päätin ottaa vastaan Hrothgarin tehtävän. Samalla komensin alaiseni kyselemään paikallisilta, olisiko heillä työtä tarjolla. Tehokkaasti kartoitimme potentiaaliset rahavirrat, ja samalla reissulla puoliörkit olivat poimineet kylästä mukaansa kaiken arvokkaalta vaikuttavan sudentaljoista perhekalleusjalokiviin. Yllättävän päteviä nämä isokokoiset korstot, jotka eivät hiippailijoilta vaikuta, emmekä joutuneet vastaamaan vihaiselle väkijoukolle tavaroiden luvattomasta omistussiirrosta. Kylästä löytyneet tehtävät olivat tavanomaista väkivallan täsmäkäyttöä, koirankokoisten kovakuoriaisten liiskaaminen tavernan kellarista ja raivohullun suden lopettaminen sen asetuttua toisen kotiin. Juoppo kalastaja halusi minun hakevan kyläkaupasta viiniä ja maksoi tästä hakureissusta ruhtinaallisesti 3 kultapalaa. Järven rannalla oli vedenelävä haltia joka halusi toimittaa ikiaikaisen rikkinäisen miekan sen oikealle omistajalle ja tästä hyvästä sain vaivanpalkaksi arvokkaan helmen.

"Rikastuneena" muutin kaupassa kaikki arvoesineet rahaksi ja ostin porukallemme kohtuulliset varusteet tulevia taisteluita varten. Puhetaidoillani neuvottelin hyvät hinnat vaikka kauppias oli hankalaa sorttia ja kuvitteli olevansa tärkeäkin henkilö täällä takahikiän perukoilla. Tempuksen puoliörkkikleeri halusi välttämättä kalliimman koristellun kypärän, tehköön omalla ryöstösaaliin osuudella mitä lystää, mutta arvostaisin enemmän käytännöllisempää asennetta kun henkemme riippuu vähäisten varusteidemme tasosta. Muut palkolliset vetivät rumat kypärät mukisematta päähänsä ja minähän ei typeriin metallikotsiin koske. Suuntasimme kylän ulkopuolelle, jossa poika huusi hirviöiden vieneen hänen kalansa. Tietä eteenpäin matkatessa hirviöt osoittautuivat tavanomaisiksi hiisiksi, jotka nukutin voimakkaalla unitaiallani ja alaiseni helppoa taistelua kummistellen viilsivät nukkujilta kurkut auki, barbaaripuoliörkin hienovaraisuus tosin salli vain ruumiiden paloittelun. Heitin kalanruodon pojalle ja jatkoimme matkaa karavaania tähyillen, vaikka aavistin löytävämme pelkkiä ruumiita erämaasta.

Löytyneen luolan suulta sudet karkoitettuamme havaitsimme tyhjiä karavaanikärryjä ja örkin juoksevan syvemmälle luolaan. Sisällä tapoimme jokaisen vastaantulevan örkin ja niitä olikin aika lauma. Ison joukon nähdessäni nukutin nekin taioillani, jottei kaaoksessa joku jousimies saa onnenkantamoisellaan minua hengiltä kun henkivartijani ovat kiireisiä. Taikojeni kantamattomissa olevat örkit rusikoitiin hengiltä nopeasti ja nukkujat saatettiin lopulliseen uneen. Käskystäni huolimatta puoliörkit väittelivät ruumiilta aseiden poimimista vastaan, kuulemma ei maksa vaivaa kun niistä ei makseta tarpeeksi. Jokainen kultapala oli tärkeä tässä vaiheessa, joten poimin aseet ja ripustin ne tyytymättömien alaisten selkään. Luolaston perimmäisestä nurkasta löytyi örkkien ympäröimä jätti, joka kesti useita kirveen ja piikkinuijan iskua mutta kaatui lopulta haavoihinsa. Täältä löytyi myös karavaanin lasti josta poimimme parhaat päältä kuten taikakääröt ja rahat. Jättiruumiilla oli myös lumottu sormus, jonka pujotin sormeeni tunnistettuani sen suojelevat ominaisuudet. Itäsatamaan palattuamme ilmoitin Hrothgarille karavaanin kohtalosta ja tämä kertoi suunnittelevansa aseistettua retkikuntaa Kuldaharin kaupunkiin Maailmanselkä-vuoriston keskelle, hakemaan kipeästi kaivattuja tarvikkeita. Sovin, että tulemme mukaan, kun tässä tuppukylässä ei varmaan enempää rikkauksia löydy. Puoliörkkikleeri kävi jututtamassa paikallista Tempuksen kleeriä, mutta en vaivautunut paikalle kuuntelemaan uskonnollista höpinää. Levättyämme hädin tuskin siedettävissä oloissa majatalon rottia kuhisevassa huoneistossa lähdimme kohti Kuldaharia.

Jouduimme jääjättiläisten järjestämään väijytykseen kapeassa solassa, kun lumi alkoi vyöryä kohti. Tunnistin heti, että on parasta jatkaa juoksemista eteenpäin lähempänä olevaan turvaan, kun taas suurin osa kulkueen imbesilleistä lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan ja hautautui lumeen. Vastaantullut erakko kauhisteli joukkokuolemaa ja totesi ettei ruumiita kuitenkaan saada kaivettua ylös lumesta ja haudattua ennen kevättä. Hyvä tekosyy olla näkemättä vaivaa tunareiden tähden, vaikka kunniallinen haltia sitä tuntui harmittelevan. Matkalla Kuldahariin kimppuumme kävi kerta toisensa jälkeen uusi hiisijoukko, jonka tapettuamme etsimme suojaa näkötornista, johon oli kuitenkin asettunut jätti. Emme ryhtyneet taisteluun, sillä otus vaikutti rauhalliselta, tosin valitteli päänsärkyään. Emme kuitenkaan jääneet lepäämään samaan torniin jätin kanssa, joten raivasimme tiemme hiisien läpi luolaan, joka kuitenkin kuhisi valtavia kovakuoriaisia. Päätin suunnata kohti aiemmin näkemäämme myllyä, joka vaikutti lähempää nähtynä olevan vallattu, koska korkea-arvoinen hiisi vartioi ovea. Jututin hiittä joka ei käynyt kimppuumme, mutta valitteli jätin tapaan päänsärkyä ja outoa pakottavaa tarvetta pysyä laaksossa, jossa mylly sijaitsi. Levättyämme ulkosalla astuimme sisään myllyyn, jossa örkki vaati huonolla yleiskielellä maksua jostain hyvästä, josta kleerimme kieltäytyi hyökäten örkkien kimppuun. Surmattuamme huoneellisen örkkejä jatkoimme alempaan kerrokseen tappaen sieltä hiidet ja keräten arvoesineet laatikoista. Komerosta löytyi piiloutunut poika nimeltään Jermsy, joka oli asunut myllyssä vanhempiensa kanssa ennen hiisijoukon tuloa. Poika lähti kohti Kuldaharia nyt kun olimme tappaneet tieltä suurimman osan hiisistä. Viimeisessä taistelussa myllyn sisällä oli vaarallinen tilanne kun taikani käytettyäni hiisi pääsi lähietäisyydelleni ja sai sivallettua, mutta parannuspullo pelasti ja viimeisetkin hiidet saatiin hengiltä. Paria mailia tietä eteenpäin kuljettuamme saavuimme Kuldaharin valtavan suuren tammipuun luokse. Tammesta huokui lämpöä, joka sai ympäristön tuntumaan paljon houkuttelevammalta kuin kylmä vuorisola, josta olimme juuri tulleet. Kylän rakennukset oli rakennettu enimmäkseen puun juuriston sisälle, mutta huomasimme myös velhon tornilta näyttävän rakennuksen. Aloimme katsella ympärillemme etsien kylän johtajaa tai vastaavaa jolle kertoa menestyksekkään joskin väkimäärältään huvenneen retkikuntamme seuraavasta tavoitteesta.

Ensimmäisen peli-istunnon tilastot:

Hahmo Tappojen määrä Tappojen osuus Taistelukokemus Taistelukokemuksen osuus Voimakkain uhri
Gurk Warhand 20 17 % 695 20 % Susi
Hurlon Sagat 3 2 % 55 1 % Jousi-hiisi
Argosh 50 44 % 1325 38 % Susi
Eidar le Golas 40 35 % 1355 39 % Jätti
Hahmo Taso HP AC Ase/Aseet Thac0 Asevahinko Hyökkäykset
Gurk Warhand 3 30 -1 Aamutähti 17 9-15 1
Hurlon Sagat 2 12 5 Linko 17 2-5 1
Argosh 3 51 0 Sotakirves, sotakirves 14, 16 10-17, 10-17 2,5 (1,5+1)
Eidar le Golas 2 26 3 Komposiittijousi 13 5-10 2,5

Toinen peli-istunto

Kuldaharissa meitä vastaanottamassa oli liikaa kysymyksiä esittävä poika, jonka meinasin hätistää tiehensä uhkailemalla, mutta sain näyn jossa koko kylä hyökkäsi tästä hyvästä kimppuumme. Siltä varalta että kylässä tosiaan on tarkat lait uhkailun suhteen, jätin pojan vain ihmettelemään yksikseen. Kävimme kylän rakennukset läpi ja selvisi, että Kuldaharissa on ongelmia riittämiin. Teeskennellessäni kiinnostusta asukkaiden murheisiin kuulin että kylää vaivaa poikkeuksellisen kylmä sää ja jatkuvia myrskyjä, hirviöitä parveilee ympäriinsä ja asukkaita katoaa jäljettömiin. Paikan johtaja arkkidruidi Arundel paasasi pahuuden voimista kleerillemme, joka pyöritteli silmiään kuunnellessaan. Vaikkei meillä ollut kiinnostusta ruveta pelastajiksi, totesimme kuitenkin ettei kylästä ole poispääsyä lumivyöryjen tukkiessa kaikki poispääsytiet, ja ainoa vaihtoehto hitaan nälkä- ja kylmäkuolemisen sijaan olisi selvittää mistä nämä oudot ilmiöt ovat saaneet alkunsa. Arkkidruidin mainittua Varjolaakson olevan hyvä paikka etsiä tuomiopäivän kätyreitä, marssimme kesken vanhuksen jaarittelua ulos mökistä kohti majoituspaikkoja.

Ulkona tapoimme harhailevia jetejä ja kyselimme palkkiota vastaan suoritettavia tehtäviä vastaantulijoilta. Kuulimme majatalon pitäjän kadonneen ja saman tien puolituisen otettua paikan haltuunsa väittämällä omistajan testamentanneen sen hänelle, vaikka testamentti ei vaikuttanut aidolta. Kiristysmahdollisuudet ymmärrettyäni pengoimme majatalon huoneet ja löysimme sormuksen, johon kaiverretun tekstin mukaan majatalo ei kuulunut puolituiselle vaan kylän asukkaille. Sen sijaan että kertoisimme asukkaille tästä, sovimme puolituisen kanssa, että majoitumme jatkossa parhaaseen huoneeseen maksutta.

Tarvittavat varusteet ostettuani suuntasimme Varjolaaksoon, jossa vastaan tulevat ihmishahmoiset varjot ja jetit eivät meitä juurikaan hidastaneet. Tyhjensimme hautakammion toisensa jälkeen arvoesineistä, mitä elävöitetyt luurankovartijat eivät arvostaneet, mutta kylmän teräksen voima kumosi niiden vastalauseet. Ansoitetut käytävät eivät hidastaneet puoliökkilihavuorta, joka itseään Argoshiksi kutsuu, ja joka käyttää taktiikkanaan rynnätä läpi ansaterien ja myrkkypilvien ennen kuin ne ehtivät tappamaan, seurueen kleerin varmistaessa ettei barbaari eksy kuoleman porteille. Harkitsin apuolennon hankkimista ansojen purkamiseksi, sillä jatkossa ansat saattavat olla kertalaakista tappavia murskaimia ja salamalla ruumiit karrelle polttavia. Hautakammioiden suunnittelijoilla tuntuu usein olevan kieroutunut tarve laatia mahdollisimman sadistisesti tappavia ansoja. Huono juttu heidän kannaltaan, että hautakammioiden tilaajilla on yleinen käytäntö murhauttaa suunnittelijat etteivät salaisuudet paljastu.

Toisen peli-istunnon tilastot:

Hahmo Tappojen määrä Tappojen osuus Taistelukokemus Taistelukokemuksen osuus Voimakkain uhri
Gurk Warhand 31 18 % 3455 22 % Kalmo
Hurlon Sagat 6 4 % 1020 6 % Tundra-lumimies
Argosh 80 46 % 7470 47 % Tundra-lumimies
Eidar le Golas 52 30 % 3705 23 % Lumimies-päällikkö
Hahmo Taso HP AC Ase/Aseet Thac0 Asevahinko Hyökkäykset
Gurk Warhand 4 33 -2 Aamutähti 15 9-15 1
Hurlon Sagat 3 18 5 Linko 17 2-5 1
Argosh 4 68 0 Sotakirves, sotakirves 13, 15 10-17, 10-17 2,5 (1,5+1)
Eidar le Golas 3 39 4 Valtava pitkäjousi 10 8-13 2,5