Ero sivun ”Icewind Dale” versioiden välillä

Kulmapaikasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 30: Rivi 30:
Löytyneen luolan suulta sudet karkoitettuamme havaitsimme tyhjiä karavaanikärryjä ja örkin juoksevan syvemmälle luolaan. Sisällä tapoimme jokaisen vastaantulevan örkin ja niitä olikin aika lauma. Ison joukon nähdessäni nukutin nekin taioillani, jottei kaaoksessa joku jousimies saa onnenkantamoisellaan minua hengiltä kun henkivartijani ovat kiireisiä. Taikojeni kantamattomissa olevat örkit rusikoitiin hengiltä nopeasti ja nukkujat saatettiin lopulliseen uneen. Käskystäni huolimatta puoliörkit väittelivät ruumiilta aseiden poimimista vastaan, kuulemma ei maksa vaivaa kun niistä ei makseta tarpeeksi. Jokainen kultapala oli tärkeä tässä vaiheessa, joten poimin aseet ja ripustin ne tyytymättömien alaisten selkään. Luolaston perimmäisestä nurkasta löytyi örkkien ympäröimä jätti, joka kesti useita kirveen ja piikkinuijan iskua mutta kaatui lopulta haavoihinsa. Täältä löytyi myös karavaanin lasti josta poimimme parhaat päältä kuten taikakääröt ja rahat. Jättiruumiilla oli myös lumottu sormus, jonka pujotin sormeeni tunnistettuani sen suojelevat ominaisuudet. Itäsamaan palattuamme ilmoitin Hrothgarille karavaanin kohtalosta ja tämä kertoi suunnittelevansa aseistettua retkikuntaa Kuldaharin kaupunkiin Maailmanselkä-vuoriston keskelle, hakemaan kipeästi kaivattuja tarvikkeita. Sovin, että tulemme mukaan, kun tässä tuppukylässä ei varmaan enempää rikkauksia löydy. Puoliörkkikleeri kävi jututtamassa paikallista Tempuksen kleeriä, mutta en vaivautunut paikalle kuuntelemaan uskonnollista höpinää. Levättyämme hädin tuskin siedettävissä oloissa majatalon rottia kuhisevassa huoneistossa lähdimme kohti Kuldaharia.
Löytyneen luolan suulta sudet karkoitettuamme havaitsimme tyhjiä karavaanikärryjä ja örkin juoksevan syvemmälle luolaan. Sisällä tapoimme jokaisen vastaantulevan örkin ja niitä olikin aika lauma. Ison joukon nähdessäni nukutin nekin taioillani, jottei kaaoksessa joku jousimies saa onnenkantamoisellaan minua hengiltä kun henkivartijani ovat kiireisiä. Taikojeni kantamattomissa olevat örkit rusikoitiin hengiltä nopeasti ja nukkujat saatettiin lopulliseen uneen. Käskystäni huolimatta puoliörkit väittelivät ruumiilta aseiden poimimista vastaan, kuulemma ei maksa vaivaa kun niistä ei makseta tarpeeksi. Jokainen kultapala oli tärkeä tässä vaiheessa, joten poimin aseet ja ripustin ne tyytymättömien alaisten selkään. Luolaston perimmäisestä nurkasta löytyi örkkien ympäröimä jätti, joka kesti useita kirveen ja piikkinuijan iskua mutta kaatui lopulta haavoihinsa. Täältä löytyi myös karavaanin lasti josta poimimme parhaat päältä kuten taikakääröt ja rahat. Jättiruumiilla oli myös lumottu sormus, jonka pujotin sormeeni tunnistettuani sen suojelevat ominaisuudet. Itäsamaan palattuamme ilmoitin Hrothgarille karavaanin kohtalosta ja tämä kertoi suunnittelevansa aseistettua retkikuntaa Kuldaharin kaupunkiin Maailmanselkä-vuoriston keskelle, hakemaan kipeästi kaivattuja tarvikkeita. Sovin, että tulemme mukaan, kun tässä tuppukylässä ei varmaan enempää rikkauksia löydy. Puoliörkkikleeri kävi jututtamassa paikallista Tempuksen kleeriä, mutta en vaivautunut paikalle kuuntelemaan uskonnollista höpinää. Levättyämme hädin tuskin siedettävissä oloissa majatalon rottia kuhisevassa huoneistossa lähdimme kohti Kuldaharia.


Jouduimme jääjättiläisten järjestämään väijytykseen kapeassa solassa, kun lumi alkoi vyöryä kohti. Tunnistin heti että paras jatkaa juoksemista eteenpäin lähempänä olevaan turvaan, kun taas suurin osa kulkueen imbesilleistä lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan ja hautautui lumeen. Vastaantullut erakko kauhisteli joukkokuolemaa ja totesi ettei ruumiita kuitenkaan saada kaivettua ylös lumesta ja haudattua ennen kevättä. Hyvä tekosyy olla näkemättä vaivaa tunareiden tähden, vaikka kunniallinen haltia sitä tuntui harmittelevan. Matkalla Kuldahariin kimppuumme kävi kerta toisensa jälkeen hiisijoukko, jonka tapettuamme etsimme suojaa näkötornista, johon oli kuitenkin asettunut jätti. Emme ryhtyneet taisteluun, sillä otus vaikutti rauhalliselta, tosin valitteli päänsärkyään. Emme kuitenkaan jääneet lepäämään samaan torniin jätin kanssa, joten raivasimme tiemme hiisien läpi luolaan, joka kuitenkin kuhisi valtavia kovakuoriaisia. Päätin suunnata kohti aiemmin näkemäämme myllyä, joka vaikutti lähempää nähtynä olevan vallattu, koska korkea-arvoinen hiisi vartioi ovea. Jututin hiittä joka ei käynyt kimppuumme, mutta valitteli jätin tapaan päänsärkyä ja outoa pakottavaa tarvetta pysyä laaksossa, jossa mylly sijaitsi. Levättyämme ulkosalla astuimme sisään myllyyn, jossa örkki vaati huonolla yleiskielellä maksua jostain hyvästä, josta kleerimme kieltäytyi hyökäten örkkien kimppuun. Surmattuamme huoneellisen örkkejä jatkoimme alempaan kerrokseen tappaen sieltä hiidet ja keräten arvoesineet laatikoista. Komerosta löytyi piiloutunut poika nimeltään Jermsy, joka oli asunut myllyssä vanhempiensa kanssa ennen hiisijoukon tuloa. Poika lähti kohti Kuldaharia nyt kun olimme tappaneet tieltä suurimman osan hiisistä. Viimeisessä taistelussa myllyn sisällä oli vaarallinen tilanne kun taikani käytettyäni hiisi pääsi lähietäisyydelleni ja sai sivallettua, mutta parannuspullo pelasti ja viimeisetkin hiiden saatiin hengiltä. Paria mailia tietä eteenpäin kuljettuamme saavuimme Kuldaharin suuren tammipuun luokse. Tammesta huokui lämpöä, joka sai ympäristön tuntumaan paljon houkuttelevammalta kuin kylmä vuorisola, josta olimme juuri tulleet. Kylän rakennukset oli rakennettu enimmäkseen puun juuriston sisälle, mutta huomasimme myös velhon tornilta näyttävän rakennuksen. Aloimme katsella ympärillemme etsien kylän johtajaa tai vastaavaa jolle kertoa menestyksekkään joskin väkimäärältään huvenneen retkikuntamme seuraavasta tavoitteesta.
Jouduimme jääjättiläisten järjestämään väijytykseen kapeassa solassa, kun lumi alkoi vyöryä kohti. Tunnistin heti että paras jatkaa juoksemista eteenpäin lähempänä olevaan turvaan, kun taas suurin osa kulkueen imbesilleistä lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan ja hautautui lumeen. Vastaantullut erakko kauhisteli joukkokuolemaa ja totesi ettei ruumiita kuitenkaan saada kaivettua ylös lumesta ja haudattua ennen kevättä. Hyvä tekosyy olla näkemättä vaivaa tunareiden tähden, vaikka kunniallinen haltia sitä tuntui harmittelevan. Matkalla Kuldahariin kimppuumme kävi kerta toisensa jälkeen uusi hiisijoukko, jonka tapettuamme etsimme suojaa näkötornista, johon oli kuitenkin asettunut jätti. Emme ryhtyneet taisteluun, sillä otus vaikutti rauhalliselta, tosin valitteli päänsärkyään. Emme kuitenkaan jääneet lepäämään samaan torniin jätin kanssa, joten raivasimme tiemme hiisien läpi luolaan, joka kuitenkin kuhisi valtavia kovakuoriaisia. Päätin suunnata kohti aiemmin näkemäämme myllyä, joka vaikutti lähempää nähtynä olevan vallattu, koska korkea-arvoinen hiisi vartioi ovea. Jututin hiittä joka ei käynyt kimppuumme, mutta valitteli jätin tapaan päänsärkyä ja outoa pakottavaa tarvetta pysyä laaksossa, jossa mylly sijaitsi. Levättyämme ulkosalla astuimme sisään myllyyn, jossa örkki vaati huonolla yleiskielellä maksua jostain hyvästä, josta kleerimme kieltäytyi hyökäten örkkien kimppuun. Surmattuamme huoneellisen örkkejä jatkoimme alempaan kerrokseen tappaen sieltä hiidet ja keräten arvoesineet laatikoista. Komerosta löytyi piiloutunut poika nimeltään Jermsy, joka oli asunut myllyssä vanhempiensa kanssa ennen hiisijoukon tuloa. Poika lähti kohti Kuldaharia nyt kun olimme tappaneet tieltä suurimman osan hiisistä. Viimeisessä taistelussa myllyn sisällä oli vaarallinen tilanne kun taikani käytettyäni hiisi pääsi lähietäisyydelleni ja sai sivallettua, mutta parannuspullo pelasti ja viimeisetkin hiiden saatiin hengiltä. Paria mailia tietä eteenpäin kuljettuamme saavuimme Kuldaharin suuren tammipuun luokse. Tammesta huokui lämpöä, joka sai ympäristön tuntumaan paljon houkuttelevammalta kuin kylmä vuorisola, josta olimme juuri tulleet. Kylän rakennukset oli rakennettu enimmäkseen puun juuriston sisälle, mutta huomasimme myös velhon tornilta näyttävän rakennuksen. Aloimme katsella ympärillemme etsien kylän johtajaa tai vastaavaa jolle kertoa menestyksekkään joskin väkimäärältään huvenneen retkikuntamme seuraavasta tavoitteesta.


Ensimmäisen peli-istunnon tilastot:
Ensimmäisen peli-istunnon tilastot:

Versio 22. kesäkuuta 2015 kello 13.38

Tietoa

Icewind Dale on tietokoneroolipeli, jolla on useita lisäosia ja sivupelejä.

Kulmapaikka-pelit

Tähän on lisätty moninpelissä pelattuja pelejä.

IWD:EE-ryhmäpeli, peruskampanja

Pelaaja Hahmo Rotu & Sukupuoli Luokka Alignment STR DEX CON INT WIS CHA
fitzhood Hurlon Sagat Haltia/M Dragon Disciple Lawful Evil 14 19 14 18 10 18
Cb Gurk Warhand Puoliörkki/M Priest of Tempus Chaotic Neutral 19 18 16 10 18 12
lanxu Argosh Puoliörkki/M Barbarian Chaotic Neutral 19 18 19 11 18 3
asdfas Eidar le Golas Haltia/M Archer Lawful Good 18\99 19 17 10 18 8

Matkakertomus

Ensimmäinen peli-istunto

Saavuimme Itäsataman kylään, jota kaupungiksi täällä pohjoisen erämaassa kutsutaan. Lainvalvojia täällä ei juuri näkynyt, yksi Hrothgar-niminen vaikutti sellaiselta, joka pitää kuria yllä, virkaintoinen ukko pukeutuu vapaa-ajallaankin levyhaarniskaan ja ei päästä irti miekastaan olutta kurkuunsa kaataessaankaan. Matkalla pohjoiseen olimme menettäneet jetiväijytyksessä kaikki varusteemme, kulta mukaanlukien, joten Hrothgarin ehdotus myöhässä olevan kauppakaravaanin etsimisestä kuulosti etäisesti houkuttelevalta, mikäli siitä saisi rahaa. Mukanani oli pari vankkarakenteista puoliörkkiä, Argh ja Murhakäsi tai jotain sinnepäin, jotka olin ottanut Luskanista mukaan henkivartijoiksi luvaten pienen osuuden tulevista ryöstösaaliista, joita pohjoisesta löytyy. Kaksikko oli yhtä paljon kiinnostunut taisteluista, joihin vääjäämättä vaarallisessa pohjoisessa joutuisimme. Seurueen neljäs jäsen oli häiritsevän kunniallinen jousiampujahaltia, jonka minulle velkaa oleva tuttava samoojien killassa oli määrännyt henkivartijaksi pohjoisen matkalle.

Koska ilman rahaa ja varusteita meillä ei ollut muuta tekemistä kuin norkoilla kapakan takkatulen ääressä, päätin ottaa vastaan Hroghgarin tehtävän. Samalla komensin alaiseni kyselemään paikallisilta, jos heillä olisi työtä tarjolla. Tehokkaasti kartoitimme potentiaaliset rahavirrat, ja samalla reissulla puoliörkit olivat poimineet kylästä mukaansa kaiken arvokkaalta vaikuttavan sudentaljoista perhejalokiviin. Yllättävän päteviä nämä isokokoiset korstot, jotka eivät hiippailijoilta vaikuta, emmekä joutuneet vastaamaan tavaroiden luvattomasta omistussiirrosta vihaiselle väkijoukolle. Kylästä löytyneet tehtävät olivat tavanomaista väkivallan täsmäkäyttöä, koirankokoisten kovakuoriaisten liiskaaminen tavernan kellarista ja raivohullun suden lopettaminen sen asetuttua toisen kotiin. Juoppo kalastaja halusi minun hakevan kyläkaupasta viiniä ja maksoi tästä hakureissusta ruhtinaallisesti 3 kultapalaa. Järven rannalla oli vedenelävä haltia joka halusi toimittaa ikiaikaisen rikkinäisen miekan sen oikealle omistajalle ja tästä hyvästä sain vaivanpalkaksi arvokkaan helmen.

"Rikastuneena" muutin kaupassa kaikki arvoesineet rahaksi ja ostin porukallemme kohtuulliset varusteet tulevia taisteluita varten. Puhetaidoillani neuvottelin hyvät hinnat vaikka kauppias oli hankalaa sorttia ja kuvitteli olevansa tärkeäkin henkilö täällä takahikiän perukoilla. Tempuksen puoliörkkikleeri halusi välttämättä kalliimman koristellun kypärän, tehköön omalla ryöstösaaliin osuudella mitä lystää, mutta arvostaisin enemmän käytännöllisempää asennetta kun henkemme riippuu vähäisten varusteidemme tasosta. Muut palkolliset vetivät rumat kypärät mukisematta päähänsä ja minähän ei typeriin metallikotsiin koske. Suuntasimme kylän ulkopuolelle, jossa poika huusi hirviöiden vieneen hänen kalansa. Tietä eteenpäin matkatessa hirviöt osoittautuivat tavanomaisiksi hiisiksi, jotka nukutin voimakkaalla unitaiallani ja alaiseni helppoa taistelua kummistellen viilsivät nukkujilta kurkut auki, barbaaripuoliörkin hienovaraisuus tosin salli vain ruumiiden paloittelun. Heitin kalanruodon pojalle ja jatkoimme matkaa karavaania tähyillen, vaikka aavistin löytävämme pelkkiä ruumiita erämaasta.

Löytyneen luolan suulta sudet karkoitettuamme havaitsimme tyhjiä karavaanikärryjä ja örkin juoksevan syvemmälle luolaan. Sisällä tapoimme jokaisen vastaantulevan örkin ja niitä olikin aika lauma. Ison joukon nähdessäni nukutin nekin taioillani, jottei kaaoksessa joku jousimies saa onnenkantamoisellaan minua hengiltä kun henkivartijani ovat kiireisiä. Taikojeni kantamattomissa olevat örkit rusikoitiin hengiltä nopeasti ja nukkujat saatettiin lopulliseen uneen. Käskystäni huolimatta puoliörkit väittelivät ruumiilta aseiden poimimista vastaan, kuulemma ei maksa vaivaa kun niistä ei makseta tarpeeksi. Jokainen kultapala oli tärkeä tässä vaiheessa, joten poimin aseet ja ripustin ne tyytymättömien alaisten selkään. Luolaston perimmäisestä nurkasta löytyi örkkien ympäröimä jätti, joka kesti useita kirveen ja piikkinuijan iskua mutta kaatui lopulta haavoihinsa. Täältä löytyi myös karavaanin lasti josta poimimme parhaat päältä kuten taikakääröt ja rahat. Jättiruumiilla oli myös lumottu sormus, jonka pujotin sormeeni tunnistettuani sen suojelevat ominaisuudet. Itäsamaan palattuamme ilmoitin Hrothgarille karavaanin kohtalosta ja tämä kertoi suunnittelevansa aseistettua retkikuntaa Kuldaharin kaupunkiin Maailmanselkä-vuoriston keskelle, hakemaan kipeästi kaivattuja tarvikkeita. Sovin, että tulemme mukaan, kun tässä tuppukylässä ei varmaan enempää rikkauksia löydy. Puoliörkkikleeri kävi jututtamassa paikallista Tempuksen kleeriä, mutta en vaivautunut paikalle kuuntelemaan uskonnollista höpinää. Levättyämme hädin tuskin siedettävissä oloissa majatalon rottia kuhisevassa huoneistossa lähdimme kohti Kuldaharia.

Jouduimme jääjättiläisten järjestämään väijytykseen kapeassa solassa, kun lumi alkoi vyöryä kohti. Tunnistin heti että paras jatkaa juoksemista eteenpäin lähempänä olevaan turvaan, kun taas suurin osa kulkueen imbesilleistä lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan ja hautautui lumeen. Vastaantullut erakko kauhisteli joukkokuolemaa ja totesi ettei ruumiita kuitenkaan saada kaivettua ylös lumesta ja haudattua ennen kevättä. Hyvä tekosyy olla näkemättä vaivaa tunareiden tähden, vaikka kunniallinen haltia sitä tuntui harmittelevan. Matkalla Kuldahariin kimppuumme kävi kerta toisensa jälkeen uusi hiisijoukko, jonka tapettuamme etsimme suojaa näkötornista, johon oli kuitenkin asettunut jätti. Emme ryhtyneet taisteluun, sillä otus vaikutti rauhalliselta, tosin valitteli päänsärkyään. Emme kuitenkaan jääneet lepäämään samaan torniin jätin kanssa, joten raivasimme tiemme hiisien läpi luolaan, joka kuitenkin kuhisi valtavia kovakuoriaisia. Päätin suunnata kohti aiemmin näkemäämme myllyä, joka vaikutti lähempää nähtynä olevan vallattu, koska korkea-arvoinen hiisi vartioi ovea. Jututin hiittä joka ei käynyt kimppuumme, mutta valitteli jätin tapaan päänsärkyä ja outoa pakottavaa tarvetta pysyä laaksossa, jossa mylly sijaitsi. Levättyämme ulkosalla astuimme sisään myllyyn, jossa örkki vaati huonolla yleiskielellä maksua jostain hyvästä, josta kleerimme kieltäytyi hyökäten örkkien kimppuun. Surmattuamme huoneellisen örkkejä jatkoimme alempaan kerrokseen tappaen sieltä hiidet ja keräten arvoesineet laatikoista. Komerosta löytyi piiloutunut poika nimeltään Jermsy, joka oli asunut myllyssä vanhempiensa kanssa ennen hiisijoukon tuloa. Poika lähti kohti Kuldaharia nyt kun olimme tappaneet tieltä suurimman osan hiisistä. Viimeisessä taistelussa myllyn sisällä oli vaarallinen tilanne kun taikani käytettyäni hiisi pääsi lähietäisyydelleni ja sai sivallettua, mutta parannuspullo pelasti ja viimeisetkin hiiden saatiin hengiltä. Paria mailia tietä eteenpäin kuljettuamme saavuimme Kuldaharin suuren tammipuun luokse. Tammesta huokui lämpöä, joka sai ympäristön tuntumaan paljon houkuttelevammalta kuin kylmä vuorisola, josta olimme juuri tulleet. Kylän rakennukset oli rakennettu enimmäkseen puun juuriston sisälle, mutta huomasimme myös velhon tornilta näyttävän rakennuksen. Aloimme katsella ympärillemme etsien kylän johtajaa tai vastaavaa jolle kertoa menestyksekkään joskin väkimäärältään huvenneen retkikuntamme seuraavasta tavoitteesta.

Ensimmäisen peli-istunnon tilastot:

Hahmo Tappojen määrä Tappojen osuus Taistelukokemus Taistelukokemuksen osuus Voimakkain uhri
Gurk Warhand 20 17 % 695 20 % Susi
Hurlon Sagat 3 2 % 55 1 % Jousi-hiisi
Argosh 50 44 % 1325 38 % Susi
Eidar le Golas 40 35 % 1355 39 % Jätti
Hahmo Taso HP AC Ase/Aseet Thac0 Asevahinko Hyökkäykset
Gurk Warhand 3 30 -1 Aamutähti 17 9-15 1
Hurlon Sagat 2 12 5 Linko 17 2-5 1
Argosh 3 51 0 Sotakirves, sotakirves 14, 16 10-17, 10-17 2,5 (1,5+1)
Eidar le Golas 2 26 3 Komposiittijousi 13 5-10 2,5
Noudettu kohteesta ”http://kulmapaikka.dy.fi/index.php?title=Icewind_Dale&oldid=956”