Neverwinter Nights: Nopparyhmän seikkailut

Kuvaus

Tiedossa ehkä huimin Neverwinter Nights -ryhmäpeli ikinä! Peli kuuluu ns. Kulmapaikka-pelit moninpelisarjaan, jossa on käyty porukalla läpi Forgotten Realmsiin sijoittuvia tietokoneroolipelejä.

Ennen nopparyhmän seikkailuja pelasimme läpi NWN -fanin luoman kampanjan, Aielund Sagan läpi alla olevilla hahmoilla:

Pelaaja	Hahmo	Rotu & Sukupuoli	Luokka	Alignment	STR	DEX	CON	INT	WIS	CHA	Ikä
fitzhood	Jarren Odgers	Puolhaltia/M	Paladin/Rogue/Purple Dragon Knight	Lawful Good	14	10	13	10	13	16	52
Cb	Theran Hold	Ihminen/M	Cleric/Fighter	Lawful Neutral	14	8	14	10	16	14	32
lanxu	Kent Namisma	Ihminen/M	Rogue/Wizard	True Neutral	10	16	14	16	10	8	19
asdfas	Vindur Galonelon	Haltia/M	Ranger	Neutral Good	14	14	16	10	14	8	128

Alla olevassa taulukossa kaikki ryhmänä pelatut NWN-moduulit:

Peli	Moduuli	Aikaväli	Kesto
Neverwinter Nights	Aielund Saga	13.1.2013 - 23.8.2014	70 h
Neverwinter Nights	Shadows of Undrentide	01.10.2017 - 27.01.2018	21h 30min
Neverwinter Nights	Hordes of the Underdark	27.01.2018 - 23.06.2018	22h 55min

Nopparyhmän jäsenet

Pelaaja	Hahmo	Rotu & Sukupuoli	Luokka	Suuntautuneisuus	Voi	Ket	Ruu	Äly	Vii	Kar
lanxu	Thora Field	Puolituinen/F	Loitsija	Sekopäisen tasapainoinen	11	16	9	11	13	16
cb	Illiena Thilarerel	Haltia/F	Lurjus	Laillisen hyvis	10	16	9	16	11	14
fitzhood	Perin Berin	Maahinen/M	Metsäpappi	Sekopäisen tasapainoinen	10	9	16	14	16	11
asdfas	Ronald Drumpf	Puoliörkki/M	Taistelija	Perus tasapainoinen	15	15	13	12	12	8

Hahmojen taustat

Tällä kertaa kyseessä onkin sekalainen seurakunta!

Thora Field

Persoonallisuus: Thora on lempeä, yksinkertainen ja erittäin suoraviivainen puolituinen, joka pyrkii aina suojelemaan tovereitaan. Kyseessä onkin erikoinen piirre, sillä Thora on todella kuikelo, jonka pitäisi välttää lähitaistelua hinnalla millä hyvänsä. Hän ei pidä pitkistä, moninmutkaisista suunnitelmista vaan hakee yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua ongelmiin.

Taustat: Jo nuoresta pitäen Thora on halunnut matkata ympäri Torilia ja löytää uusia, jännittäviä seikkaluja. Hän on aina pitänyt Bardien tarinoista ja monesti toivonut olevansa joskus itsekin osa jotain suurta mistä nämä tarinoitsijat kertoisivat. Tarinat salaperäisistä Vesisyvän loordeista olivat aina kiinnostaneet Thoraa ja suoraviivainen suunnitelma loordien henkilöllisyyden selvittämiseen rakentuikin puolituisen päässä. Hänestä pitäisi itsestään tulla yksi Vesisyvän hallitsijoista. Tästä syystä hän päätyi lopulta Vesisyvän hallituksen palkkalistoille kykyjensä ansiosta. Thora oli erinomainen sovittelija ja kiistojen selvittelijä, jonka taitoja arvostettiin oikeudessa. Noustessaan hallinnon arvoasteikossa Thoran kykyjä on hyödynnetty tietojen keräämisessä ympäröivistä maista ja puolituinen onkin tyytyväinen matkustamisentäytteiseen elämäänsä.

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 36: Hardy, 43: Inattentive, 72: Skinny

Tehtiin heitot: 4: Government Background, 20: Spy </spoiler>

Perin Berin

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 50: Nightsighted, 53: Passionate, 66: Relentless

Tehtiin heitot: 10: Underworld Background, 29: Gambling </spoiler>

Illiena Thilarerel

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 3: Abrasive, 82: Spellgifted, 72: Slippery

Tehtiin heitot: 7: Military Background, 31: Heavy cavalry </spoiler>

Ronald Drumpf

Isokokoinen puoliörkkijohtajamme, joka on pääosin luonteeltaan lempeä. Hän toisaalta myöskin melko lyhytjännitteinen suoran tai epäsuoran toiminnan puoliörkki, joka ei varsinaisesti vastustele palkkioiden keräämistäkään.

Matkakertomus (sisältää pelin juonenkäänteitä)

Oheinen puolihuolimattomasti kirjoitettu matkakertomus käsittää pelin kummatkin lisäosat. Kukin tekstikappale edustaa yhtä peli-istuntoa. Lisäosat on jaettu kolmeen lukuun ja matkakertomuksen väliotsikointi on tämän jaon mukainen.

Taikakalujen metsästys (Shadows of Undrentide)

Ryhmän tarina alkaa Hopeisilta Rajamailta, jossa tapahtui kauheita! Seurueemme majaili Drogan Droganinpojan luona seikkailijoiden ammattiopistossa, jossa oli menossa talven loppukokeet. Koboldit kuitenkin tekivät sinne ryöstöretken ja varastivat neljä (4) taikaesinettä ja myrkyttivät Droganin ja tuhosivat kylää. Taikaesineiden vahtija pakotti meidät vastailemaan muutamiin kompakysymyksiin, jotta pääsisimme jatkamaan. Onneksi seurueessa oli mukana myös laadukkaita jäseniä, joille ei asia aiheuttanut vaikeuksia. Tapasimme useita kyläläisiä; Paikallinen kylähullu oli sormeillut surmatun ruumista levittääkseen omaa huijausteoriaansa jumalten kostosta. Jostain syystä tämä oli liikaa hänen seuraajilleen ja kylähullu luikki pakoon. Lisäksi pelastimme paikallisen kokin, joka oli jäänyt muutaman koboldin panttivangiksi. Onnistuin neuvottelemaan panttivangin vapaaksi ja ajattelin, josko koboldit poistuisivat paikalta vähin äänin rauhanomaisesti. Juuri silloin yksi ryhmän jäsenistämme avasi tulen (enemmän tai vähemmän vahingossa) ja koboldit surmattiin. Tapasimme myös kylän juopon pormestarin ja hänen vihjailevan "assistenttinsa". Tämän jälkeen siirryimme kylän toiseen puoliskoon, jossa pelastimme vauvan sieppaamalla hänet väkisin koboldien kynsistä. Tapasimme myös karavaanareita ja jonkin epäilyttävän punamaagin. Maagin kanssa teimme, tai sitten emme tehneet jotain sopimusta. Katsotaan mitä asian kanssa lopulta toimitaan...

Lyhyen tauon jälkeen etenimme syvemmälle maaseudulle ja tapasimme yhden tyypin, jonka mukaan koboldit olivat hajaantuneet gnollien hyökkäyksen takia. Jäljet johtivatkin läheiseen haltioiden hautakyrptakompleksiin, jonne seurueemme paineli suinpäin. Hautakryptassa oli vastassa armeija rottia, sekä ovi, joka ei tahtonut pysyä millään auki. Jonkin ajan kuluttua matkasimme syvemmälle kryptaan. Tavoistamme poiketen jätimme kaikki hautaholvit tyhjentämättä, sillä emme halunneet loukata seurueen mukana laahustaneen haltian tunteita. Lisäksi hautojen sorkkimisesta olisi saattanut muutenkin tulla vain vaikeuksia. Tapasimmekin muutamia ystävällismielisiä haamuja, joista toinen käski hajottaa hämähäkkien pesän ja toinen pyysi noutamaan kadonneen miekkansa. Yllättäviä vaikeuksia aiheuttivat etenkin jousia ampuvat koboldit, joiden nuolet tekivät kiusallisen paljon vahinkoa. Tästä huolimatta löysimme pian koboldilauman johtajan. Haamun antamien ohjeiden mukaisesti laitimme muinaisen kaasuansan toimintakuntoon. Koboldien asemapaikka muuttuikin pian kaasukammioksi, jonka ansiosta ne saatiin eliminoitua käytännöllisellä tavalla. Tässä olisi ehkä pystynyt toimimaan toisinkin. Päätimme kuitenkin, että suoraviivainen toiminta on kaikkein paras ratkaisu, koska koboldilaumaa johtava pikku-ukko uskoi kuitenkin vain yhtä asiaa. Kaasun hälvettyä löysimmekin ensimmäisen varastetun taikaesineen, eli muumioituneen käden. Taikaesineestä löytyi myös "kätevä" ominaisuus, eli se osoittaa karkeasti muidenkin varastettujen esineiden suunnan. Tämä johtikin seurueemme suoraan seuraavan esineen jäljille. Läheisestä tuhotusta Plumperkin kylästä löytyi Deekin -niminen koboldi, joka väitti että hänellä on hallussaan seuraava taikakalu. Luonnollisestikaan hän ei sitä luovuttanut, vaan seuraavaksi meidän tulisi mennä "neuvottelemaan" lohikäärmeen kanssa Netherin vuoristoon...

Muutaman viikon juopottelutauon jälkeen lähdimme jatkamaan eteenpäin. Vuoriston juurelle päästyämme eräs kääpiö tuli pyytämään meiltä apua, koska eräs lähistöllä majaansa pitävä jättiläinen oli vienyt hänen tyttärensä "vaimokseen". Löysimmekin jättiläisen luolan pian. Perin Berinin neuvottelutaitojen ansiosta jättiläinen vakuuttui nopeasti tuoreen pariskunnan epäsopivuudesta ja vanki pääsi pian vapauteen. Yksi vaihtoehto olisi ollut taistella jättiä vastaan, mutta tämä olisi saattanut olla meille liian kova vastus vielä tässä vaiheessa. Farmarikääpiö oli hyvin ilahtunut tyttärensä pelastamisesta. Muutaman koiraeläimen suolistukseen kuluneen ajan päästä jo marssimmekin suoraan sisälle koboldien luolastoihin, jossa meitä oli vastassa tarkka-ampujia ja metalliromua paiskovia kersantteja. Eteneminen tapahtui melko hitaasti ansojen ja edellä mainittujen kiusankappaleiden takia. Lopulta pääsimme ovia aukomalla koboldien asuinkammioihin. Tapasimme vangitun koboldien hyppyytysmestarin. Mestarin avulla saisimme oven auki taas luolaston seuraavaan osioon, jonka oviaukon edessä oli kivinen pää. Ongelma oli kuitenkin se, että koboldit seuraavat hyppyytysmestariaan ainoastaan silloin kun hänellä on sopiva sauva hallussaan. Sauva oli vielä tuolloin koboldilauman johtajalla, jolla puolestaan oli jotain kränää hyppyyttäjän kanssa. Kävimme pyytämässä sauvaa johtajalta haltuumme hyvin kauniisti, mutta lopputuloksen saa jokainen arvata itse. Lisäksi Perin onnistui vielä jälkikäteen ärsyttämään joitain koboldien kyläläisiä kimppuunsa. Kaikesta huolimatta saimme hyppyytyskoboldin ja hänen laumansa avustuksella tien auki kohti luolaston syviä osia.

Seuraavaksi saimme vastaamme lisää jäänuolia ampuvia koboldeja, mutta vähitellen saimme tien auki valkoisen lohikäärmeen majailupaikkaan. Lohikäärme osoittautui yllättävän yhteistyöhaluiseksi ja saimme runsaasti lisätietoa taikakalujen varkaudesta. Kävi ilmi että lohikäärme oli itse suorittanut koboldijoukkioineen varkaustoimenpiteet alihankintana jonkin naispuolisen haltialoitsijan laskuun. Oli kuitenkin käynyt niin, että osa esineistä ei ollut koskaan päätynyt lohikäärmeelle saakka ja hän oli siitä hieman harmissaan. Kuitenkin yksi taikaesine, jokin naamio, oli päätynyt lohikäärmeen haltuun, mutta se oli sille ymmärrettävistä syistä käyttökelvoton. Lohikäärme teki seurueemme kanssa diilin: Meidän pitäisi käydä vetämässä turpaan taikakalujen tämänhetkisenä haltijana toimivaa haltiaa. Palkkiona saisimme myös lohikäärmeen hallussa olevan taikaesineen takaisin. Ja pikapikaa lähdimmekin jatkamaan matkaa kohti korkeiden puiden valtaamaa metsää, jossa oli runsaasti rosvoja, susia ja jättejä. Lisäksi metsässä asui myös erakko varsin suuressa kartanossaan. Kävimme myös tarkistamassa muutamia luolia, josta löysimme ja "löysimme" paljon hyvää tavaraa.

Seuraavaksi tunkeuduimme voimalla koiraeläinten luolastoihin ja saimme vapautettua kyläläisiä. Runsaasti vahinkoja tehtyämme tapasimmekin koiralauman johtajan. Taidokkaan johtajamme ansiosta saimme neuvoteltua diilin, jossa koiraeläimet lupautuivat tulemaan avuksemme, jos tapaamisemme sekohaltian kanssa syystä tai toisesta johtaisi sattumalta väkivaltaisuuksiin. Seuraavalla tasolla, eli luolaston alla sijaitsevilla raunioilla, oli jotain ihme sokkeloa, missä jouduimme tekemisiin vuorotellen eri luonnonvoimien kanssa. Kun saimme lopulta elementaalit eliminoitua, aukesi ovi eteenpäin. Lopulta löysimmekin etsimämme haltian, joka ehdotteli jotain omia diilejään. Sanoin hänelle että vain minä saan ehdottaa diilejä. Taistelu oli melko vaikea ja lähes kaikki ryhmämme jäsenet lähes menettivät jäseniään. Koiraeläinten avulla saimme kuitenkin haltian lopulta nitistettyä ja keräsimme jälleen yhden taikaesineen parempaan talteen. Tämän jälkeen olikin aika purkaa koiraeläinten kanssa tehty diili, mikä jostain syystä taas johti voimankäyttöön. Seuraavaksi aiomme käydä hakemassa koiraeläinten laatikoista lisää halpaa (ilmaista) tavaraa, jonka jälkeen käymme myymässä romut pois kalliilla. Lopuksi voisimme käydä purkamassa myös lohikäärmeen kanssa tekemämme huonon diilin. Saa nähdä uskooko lohikäärme kuin yhtä asiaa...

Kävimme aluksi kauppaa metsässä majailevan erakon kanssa, sillä luolastoista oli mukaan kertynyt kaikenlaista tavaraa. Tämän jälkeen menimme takaisin lohikäärmeen juttusille. Tilanne päätyi lopulta ennalta arvattavalla tavalla, sillä olimme saaneet haltuumme maanalaisilla raunioilla majailevalta haltialta pullon, joka muutti minut jättiläiseksi. Lohikäärmeen hoiteleminen ei tämän jälkeen tuottanut suurempia vaikeuksia. Kun palasimme kohti kylää, kävimme koukkaamassa lohikäärmettä piileskelleen Deekinin kautta, ja saimme viimeisen taikaesineen huomaamme. Kävimme myös morjestamassa kääpiötä vainonnutta jättiä ja päätimme hoidella myös tämän, ettei vain kävisi mitään vahinkoja tulevaisuudessa. Ankaran sosiaalisen paineen alla jouduin tekemään myös päätöksen, joka johti metsästäjää pakoilleen peuran yllättävään teurastukseen. Noh, saipahan vaimonsa parantumista toivova haltia jotain muuta ajateltavaa, ettei tarvitse lumisateessa seisoa loppuikäänsä. Lopulta pääsimme takaisin sivistyksen pariin (käskin punamaagin painua hiiteen) ja Drogan sai romunsa takaisin. Viimeinen testi oli tämän jälkeen suoritettu. Deekin oli onnistunut hajottamaan yhden taikaesineen, mutta sisältä löytyikin toinen ilmeisen voimakas taikaesine, jota kaikki etsivät. Meidän tulisi viedä esine jollekin Garrickille, joka asuu ties missä korvessa. Sattumalta puolituiskaravaani oli lähdössä suurinpiirtein samaan suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti aavikkoa.

Aavikolla rytisee

Karavaanimme joutui skorpionien ja ihmisten risteytysten yllättämäksi ja rytäkässä ryhmän opas katosi. Jos haluamme jatkaa matkaa, oppaan on löydyttävä. Lyhyehkön luolastoseikkailun jälkeen löysimmekin oppaamme, joka oli skorpioni-ihmisten ylipapin vankina. Hänen voimiaan käytettiin alttariin, joka manasi esiin epäkuolleita jatkuvalla syötöllä. Alttarin tuhoamisen jälkeen opas pääsi vapaaksi ja seurueemme palasi takaisin leiriin. Leirissä aioimme myydä ylimääräiset tavarat pois, mutta ilmeisesti karavaanilla oli niin kiire pois paikalta, että tavarat jäivät myymättä. Seuraavaksi pysähdyimme keitaalla ja tehtäväksemme jäi kaikessa yksinkertaisuudessaan veden hakeminen läheisestä kylästä. Luonnollisesti kylä oli joutunut zombien valtaamaksi ja jostain syystä myös keidas oli ehtynyt. Vedenhakumatkamme sai uuden käänteen ja pian olimmekin menossa ryöstämään läheistä katakombia ja sen hautoja. Katakombissa siirtelimme jotain riimukiviä keskelle lattiaa, jolloin saimme haudan tyhjennettyä aseista. Seuraavaksi tehtävänämme olisi tappaa henkiolento, Kel-Garas, ja viedä jokin sauva läheiseen Aamuloordin temppeliin. Kel-Garaksen majailupaikassa saimme kimppuumme lisää zombeja ja luurankoja. Kel-Garaskin näyttäytyi pariin otteeseen ja vaikutti melko pelottavalta mitättömältä vastustajalta...

Kuljimme yhä syvemmälle ansoja täynnä olevissa katakombeissa ja lopulta törmäsimme Kel-Garakseen taas kerran. Tälläkin kertaa muumion pelotustaiat olivat minulle liikaa ja jouduin häpeällisesti perääntymään, muiden ryhmän jäsenten tehdessä muumiosta lopun kaukoaseillaan Iskin hetkessä sankarillisilla voimillani muumion tomuksi maan rakoon muiden ryhmäläisten katsoessa vierestä. Löysimmekin etsimämme sauvan, jonka jälkeen hautakompleksi alkoi hajota. Päästyämme ulos marssimme suoraan aamuloordin temppeliin, jossa odotteli jälleen Kel-Garas haamumuodossaan ja alkoi ehdotella taas jotain diilejä. Tällä kertaa meitä eivät diilit kiinnostaneet, vaan Perin syöksyi ansoista välittämättä alttarille sauva mukanaan. Heti kun sauva iskeytyi alttarin sisään, Kel-Garaksen haamu luurankosotureineen tuhoutui ja vesi alkoi jälleen virrata keitaassa. Pian pääsimmekin jatkamaan matkaa. Jonkin ajan kuluttua saavuimme määränpäähämme Ao-jumalaa palvovien tyyppien kylään, jonne Garrick oli aiemmin saapunut tekemään kaivauksia. Temppelistä oli löytynyt jonkinmoinen portaali, jonka avulla voidaan matkata kaukaisiin paikkoihin ja toisiin ulottuvuuksiin. Jotain kuitenkin tapahtui ja mystinen naishahmo joukkoineen oli teurastanut portaalin luona kaivauksen työntekijät. Ainoastaan Garrick oli päässyt pakoon. Ilmeisesti kaikki liittyy tornin muotoisen esineen sisältä löytyneeseen kristalliin (mythallar). Kristalliin on varastoitunut suuret määrät maagista energiaa, jonka vapautuminen aiheuttaisi laajaa tuhoa. Ao-kylän temppelissä oli myöskin pappi, jolta tiedustelimme kylän alkoholipolitiikkaan liittyviä asioita (olimme saaneet pyynnön tuoda viiniä karavaaniin). Illiena sai papin pään heti pyörälle vastaamalla oikein johonkin arvoitukseen. Ei aikaakaan kun kaikki temppelin jäsenet luulivat Illienan olevan Ao-jumalan reinkarnaatio ja suorastaan hukuttivat hänet lahjoihin. Jonkin aikaa sitä menoa naureskeltuamme saimme tarpeeksemme ja lähdimme pois temppelistä. Kävimme nopeasti viemässä temppelistä pöllityn lahjaksi saadun viinipullon karavaanin jäsenelle ja suuntasimme kohti arkeologisia kaivauksia.

Kaivausalueelta löytyi suuri määrä silvottuja ruumiita ja yksi eloonjäänyt. Sisältä raunioista löytyi edelleen lisää mielenkiintoisesti tapettuja ruumiita ja erivärisiä slaadeja, jotka kävivät välittömästi kimppuumme. Raunioita kolutessamme löysimme lisää taikaesineistöä. Katosta roikkuvia ketjuja repimällä sai kiviä niskaansa. Sattumalta yhdestä pudonneesta kivikasasta löytyi myös voimavyö. Tästä innostuneena päätimme käydä repimässä kaikki rauniosta löytyneet ketjut alas muiden taikaesineiden toivossa. Tällä kertaa toive oli turha, sillä saimme haltuumme ainoastaan pari kultapalaa ja isot kuhmut. Rauniosta löytyi myös jokin taikapallo, johon kolme kertaa taikomalla saimme hyödyllisen taikasauvan. Syvältä raunioiden salahuoneesta löytyi vieläpä sfinksi ja basiliskeja. Perin ja minä onnistuimme lyömään basiliskeista useimmat, loput päätimme jättää ryhmämme nais(oletus)väen hoideltaviksi, koska meno alkoi tuntua muutoin liian jähmeältä. Huoneessa ollut sfinksi ei ollutkaan kivestä, vaan ainoastaan basiliskien kivestämä ja se heräsikin eloon kumoustaian jälkeen. Sfinksi olikin puhepäällä ja saimme lisää tietoa raunioista. Kävi myös ilmi, että sfinksitkin tykkää sanaleikeistä ja päättelytehtävistä... Seuraavasta huoneesta löytyi taas jokin taikaesineitä tuottava mekanismi, joka räjähti tietysti silmille käytön jälkeen.

Seuraavassa huoneessa oli menossa taistelu slaadien ja formianien välillä ja päätimme luonnollisestikin sekaantua siihen. Huoneen lattiassa oli lisäksi mielenkiintoisen näköinen aukko, joka johti formianien pesään. Taistelun päätyttyä ryömimme aukosta sisään arvoesineiden toivossa. Puoli pesällistä tuhottuamme löysimme myös eliöiden kuninkaan, joka ehdotti diiliä (jota en kauheasti kuunnellut edes) ja antoi kristallin. Kristallin avulla voimme kutsua heidät apuun jos tiukka paikka tulee. Hyväksyimme tarjouksen, vaikkei sen hyödyllisyydestä ollut mitään tietoa. Palattuamme takaisin huoneeseen, jouduimme taas taistelemaan slaadeja vastaan. Vastassamme oli ilmeisesti myös niiden johtaja, joka taikoi voimavirtataikojaan. Ne taiat eivät meihin kuitenkaan juuri tehonneet, koska meidät oli maadoitettu. Taistelun päätyttyä Drogan saapuu kaikkien yllätykseksi paikalle ja kertoo lisää päävihollisestamme. Droganin mukaan vihulainen on nimeltään Huerodis ja hän oli joskus toiminut jonkin Harperien tuhoaman lichin oppilaana. Droganin saarnan jälkeen aloimme aktivoida huoneen keskellä ollutta portaalia. Portaalin aktivoiminen osoittautui kohtalokkaaksi ansaksi ja ainoastaan Droganin uhrautumisen ansiosta seurueemme ehti portaalin kautta ulos romahtavasta temppelistä. Heräsimme jossain merkillisessä paikassa, joka oli täynnä kivettyneitä olioita. Samassa huomasimme, että aiemmin vilaukselta näkemämme mystinen hahmo seisoi alttarin luona. Hän oli Huerodis itse ja kivetyimme lähes välittömästi. Koko homman tarkoituksena oli vain Huerodiksen kehittämä huijaus, jolla mythallar päätyi lopulta hänen luokseen vaivattomalla tavalla. Huerodis selitti, että hänen tavoitteenaan oli nostaa ammoin aavikolle pudonnut Undrentiden kaupunki takaisin ilmaan. Samassa maa alkoikin järistä ja massiivinen raunio alkoi kohota ylös aavikolta. Tarina sai kuitenkin uuden käänteen: Kuin ihmeen kaupalla kivettynyt joukkomme ei jäänytkään luolastoihin ikuiseksi ajaksi, vaan Asabeihin kuuluvat haudanryöstäjät rahtasivat meidät jonkin ajan kuluttua pois paikalta. Meidät vapautettiin kivestä, mutta jouduimme kaikki orjiksi ja saimme kauloihimme kontrollointiin tarkoitetut pannat.

Taivaskaupungissa rytisee

Orjuutemme alkoi kaikesta huolimatta yllättävän leppoisasti ja käytännössä saamme vapaat kädet jatkaa sitä, mitä tähän astikin olimme tehneet – eli tyhjentäneet hautakammioita ja myyneet ja ostaneet tavaraa. Orjien johtaja antoi meille vain tehtäväksi tuhota golemeita, kun muut orjat hakkasivat kiveä tunneleissa. Seuraavaksi kävimmekin golemeiden kimppuun, ja niitä löytyikin koko joukko eri puolelta aluetta. Suurimmaksi vaikeudeksi osoittautui se, ettei turvallista lepäämishuonetta meinannut millään löytyä. Löysimme yhdestä huoneesta myös erään ystävällismielisen golemin, jolta saimme kuulla uutisen: Jos haluamme päästä Huerodikseen käsiksi, tarvitsemme kolme jalokiveä (kolme (3) erilaista ”tuulta”), jotka purkavat Tuulten temppelin suojauksen. Samalla löysimme sormuksen, joka teki kaikki golemit liikuntakyvyttömiksi. Tämä helpotti suuresti tehtävämme suorittamista ja pian kaikki golemit oli romutettu. Seuraava osoite oli pääosin homeisia kirjoja sisältänyt kirjasto, jossa jouduimme taistelemaan isoa tomun peitossa ollutta vihulaisjoukkoa vastaan. Tomutuksen jälkeen löysimme jalustalta kaksi kirjaa, jotka olivat sen verran mukaansatempaavia että päädyimme itsekin niiden tarinaan. Toisessa oli epäonninen sokean miehen rakkaustarina, jossa miehen mielitietty oli uhrattu jossain rituaalissa. Lisäksi päädyimme taistelun kautta helvettiin, josta löytyi katuva pahismaagi. Taisteluiden ja muun helvetin jorinoinnin seurauksena sain käyttööni sulkakynän, jolla päädyin vastentahtoisesti muuntelemaan kirjassa ollutta tarinaa. Korjatussa kirjan tarinaversiossa kaikki on toisin: Kaikki päättyy joukon johtajamme ansiokkaan toiminnan seurauksena onnellisesti, kuten yleensä tosiasiallisesti on tapana käydäkin. Jopa pahismaagi pääsi pois helvetistä. Toisen kirjaston kirjan töhertämisen avulla pääsimme myös itse asiaan, ja erinäisten vaiheiden jälkeen saamme haltuumme ensimmäisen jalokiven, ”Viisaan Tuulen”. Kylläpä tunsin itseni taas viisaaksi.

Hetken lepäiltyämme kävimme hakemassa loput puuttuvat jalokivet. "Kuollut tuuli" -niminen jalokivi löytyi Kryptatornin huipulta. Sinne päästäksemme jouduimme kulkemaan kolmen suuren huoneen lävitse. Ensimmäinen oli täynnä ansoja ja melko vähäpätöisiä vastustajia. Toisesta löytyi palavia epäkuolleita, jotka eivät kuitenkaan olleet lainkaan vihaisia. Seuraavassa huoneessa oli koko huoneen täydeltä maagisia (harvinaisen ärsyttäviä) portteja, jotka vuorotellen katosivat ja ilmestyivät uudelleen satunnaisen oloisesti. Portteja pystyi myös murjomaan, mikä jonkin ajan kuluttua olikin varsin hyvä vaihtoehto turhautumisen purkamista ajatellen. Huoneessa oli myös suuri määrä hauta-arkkuja ja muuta ryövättävää. Tornin laelta löytyi etsimämme taikaväline, jota suojasi runsas joukko tuulizombeja. Tuulta ympäröi myös suojeleva aura, joka kuitenkin aina välillä katosi tarjoten mahdollisuuden iskujen perillemenoon. Arkanistin torni oli jopa edellistäkin ärsyttävämpi, sillä sen keskimmäinen kerros oli kokonaan hajonnut pieniksi saarekkeiksi. Saarekkeiden kautta pääsi kulkemaan ainoastaan avautuvien ja sulkeutuvien portaalien kautta. Lisäksi alueella oli massoittain varjosotureita, maageja ja parantajia. Onneksi olimme varautuneet niihin etukäteen ja ultravisiooni-taika esti meitä sokeutumasta vihollisten heittelemien pimennystaikojen takia. On myös mainittava, että kävimme katsomassa tätä tornia jo ennen Kryptatorniin tunkeutumista. Näimme alkuun painajaisia siitä, että jäisimme jumiin jonnekkin saarekkeelle täydelliseen pimeyteen, jolloin ryhmäläisemme yksi toisensa jälkeen ajautuisi epätoivoon. Pelot osoittautuivat täysin turhiksi ja ei aikaakaan kun olimme edenneet tornin viimeiseen kerrokseen. Joku lichi ehti kuitenkin pölliä jalokiven heti paikalle saavuttuamme. Jouduimme seuraamaan sitä toiseen ulottuvuuteen. Lichi löytyikin pian sotureidensa ympäröimänä, onneksi Loihtijamme heitteli johtajamme taktisen nerouden kannustamana tulipalloja nurkan takaa, helpottaen oleellisesti taistelun kulkua. Pian saimmekin lichin nitistettyä ja pääsimme jatkamaan kohti Tuulten Temppeliä.

Kävimme tunkemassa jalokivet arkkuun ja pääsimme astumaan sisään Tuulten temppeliin. Ensimmäisessä kerroksessa kohtasimme hyvin vähän vastarintaa, ainoastaan muutamat medusat olivat hieman vihoissaan keskeytettyämme heidän rakkaan palvontarituaalinsa. Lisäksi käytävät olivat täynnä ansoja, jotka haltialurjuksemme sai nopeasti purettua. Jonkin ajan kuluttua löytyikin ovi seuraavalle tasolle. Seuraavan tason keskellä majaili vaarallinen olio joka heitteli tulta jalkojemme juureen. Ryntäsimme niin pian kuin mahdollista pois eliön ulottuvilta lähimmästä oviaukosta sisään. Saimme vastaamme valopalloja ja spektri-eliöitä, jotka ärsyttävästi taikoivat pelkoa aiheuttavia taikojaan. Lisäksi huoneet olivat täynnä automaattisesti avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Nurkista löytyi myös vipuja, jotka piti yksi kerrallaan käydä laittamassa pohjaan. Luonnollisestikaan saman huoneen vivuista toimi ainoastaan yksi kerrallaan. Tiloissa olevista alttareista löytyi myöskin lihaa... Ihmettelimme että mitä silläkin tekee, kunnes huomasimme että kerroksen keskellä olevan olion sai hetkeksi siirtymään pois lihan perässä, kunhan kävi sijoittamassa lihaklöntin toiseen arkkuun. Tämä antoi aina hetkellisen hengähdystauon, jonka aikana ehdimme livahtaa seuraavaan huoneeseen. Tämä toimintamalli jatkui, kunnes kaikki vivut oli saatu painettua alas, ja ovi avatui Huerodiksen majailupaikkaan. Huerodis oli saavuttamattomissa keskellä Mythal-virityksiään, joten seuraavaksi aloin kääpiön kanssa murjoa niitä hajalle Huerodiksen heitellessä voimakkaita taikojaan. Pian, kun viimeinenkin vehje oli hajotettu, noidakkeemme suojaukset purkautuivat ja loppu hoituikin lähes naurettavan pienellä vaivalla. Voimanlähteen menetettyään kaupunki alkoi nopeasti pudota kohti maanpintaa. Joku ryhmän jäsenistämme sai avattua huoneen keskelle portaalin, josta livahdimme pois rikospaikalta Varjo-ulottuvuuteen. Kaupunki rojahti jonnekkin maan pinnalle ja kaikki ihmettelivät mikä sinne rojahti. Sitä, miten orjille ja orjuuttajille kävi, ei kerrottu...

Vesisyvässä rytisee (Hordes of the Underdark)

Seuraavaksi heräsin Vesisyvän kaupungissa syvistä vesistä. Huoneeseeni änkesi jokin Drow, joka kävi kimppuuni ja onnistui varastamaan kaikki tavarani. Muut ryhmämme jäsenet sentään säästyivät ryöväykseltä ja he ilmaantuivat huoneeseeni hihittelemään raivotessani puolialastomana. Kaiken lisäksi majatalon omistajan tytärkin änkesi sisään kuultuaan metakan. Sain kuitenkin luvan käyttää omistajan vanhoja kamppeita, jottei tartte taas aivan nakupellenä juosta pitkin kaupunkia. Jututimme majatalossa vieraina olevia henkilöitä ja saimme selville, että majataloon rynnineet pimentohaltijat ja duergarit olivat peräisin vuorenalasta (Underdark). Lisäksi kuulimme, että koko kaupunki oli hyökkäyksen kohteena ja käytännössä ulkonaliikkumiskiellon alaisena. Kuulemma majatalon kellarissa oli jokin "Haukottelva portaali", jonka kautta majatalon omistaja haluaisi lähettää retkueen tutkimaan, mitä vuoren alla oikein on menossa. Kun juttelimme majatalon omistajan ja muiden kanssa, tapahtui jälleen uusi väkivaltainen hyökkäys portaalihuoneesta majataloon. Torjuttuamme hyökkäyksen palkkionmetsästäjät rynnivät suin päin portaaliin. Me sen sijaan päätimme toimia kerrankin järkevämmällä tavalla ja varustautua kunnolla. Tapasimme myös naispapittaren, Valkoisen Thestan, joka törkkäsi heti henkiinherätyssauvansa kouraani. Kävimme myös tutustumassa tilanteeseen kaupungilla. Tämän jälkeen laskeuduimme alas ja tapasimme goblinin, joka kertoi mm. että hirviöt olivat vuorenalassa vähän riehaantuneet, kun jokin ilmeisen tärkeä tyyppi oli kadonnut. Maan alta löytyi laaja sokkelomainen käytäväverkosto ja vihollisia. Kaksi palkatun tunariretkikunnan jäsentä löytyi alakerrasta elottomana. Herätin heidät henkiin Thestan sauvaa heilauttaen. Syvemmältä käytävistöstä löytyi runsaasti esineistöä, tusinalohikäärme ja huoneellinen epäkuolleita kuninkaita valtaistuimillaan. Samasta huoneesta löytyi taas jokin puhuva miekka, josta ei oikein saatu selvyyttä. Piakkoin jouduimmekin palaamaan takaisin maanpinnalle, jotta saisimme esineistöä realisoitua kultakolikoiksi. Levätessämme majatalossa näin jostain syystä unta, että Perin Berin muuntautui karhuksi ja alkoi riehua ympäri Vesisyvää.

Jatkoimme maanalaisten käytävien koluamista ja löysimme mm. ogreja, droweja, hämähäkkejä, peikkoja ja jotain keijuntapaisia. Salaovia oli myös käytännössä kaikki käytävät täynnä. Lisäksi löysimme ruumiita, joilla oli erivärisiä sauvoja "hallussaan". Kun olimme kolunneet ja tyhjentäneet arkkuja riittävän kauan, etenimme syvemmälle käytäväverkostoon hyödyntämällä värisauvoja erikoisen sisäänpääsyesteen purkamisessa. Sen takaa löytyi lisää käytäviä, salaovia ja sekalainen joukko vihollisia. Tapasimme myös Olgin Hastereanin, ogrejen pomon, joka antautui lyhyehkön taistelun jälkeen. Illiena ei kuitenkaan malttanut pitää käsiään pois ogren arkuista, jolloin Olgin kävi uudemman kerran kimppuumme kesken dialogin, ja asioiden todellinen laita jäi epäselväksi. Ei auttanut kuin jatkaa eteenpäin ja jonkin ajan kuluttua löysimme myös keijukaisten kuningattaren vartijoineen. Nämä sittiäiset oli nopeasti lätkäisty ja myös kuningatar antautui Perinille. Perin osoittautui yllättävän hellämieliseksi. Keijujen kuningatar sai kaikessa rauhassa taustoittaa sitä, mikä oli tilanne alamaailmassa, jonka jälkeen hän yksinkertaisesti lensi tiehensä. Lopuksi räjäytimme käytävän auki seuraavaan tasoon. Tasolle saavuttuamme löysin itseni yllättäen taas ylhäältä majatalosta, muut sen sijaan olivat jääneet alas käytäväverkostoon. Ryhmäläisemme seurasivat takaisin maanpinnalle kävellen.

Hengähdystauon jälkeen etenimme yhä syvemmälle ja löysimmekin pian suljetun oven. Oven avaamista varten meidän piti hakea erivärisiä ketjuja. Kolusimme käytäviä eteenpäin ja saimme vastaamme mm. muumioita ja rakshasoja, joista osa oli kavalasti naamioitunut orjiksi. Jossain toisessa tilassa meidän kimppuumme kävi myös drow-alipäällikkö, joka harrasti sisustussuunnittelua. Thora ei kuitenkaan ollut erityisen innostunut hänen "keihästetty ruumis" -aiheisista sisustuselementeistään. Drowilla oli arkussaan myös jokin purkki, jonka avulla voimme tarvittaessa kutsua paikalle djinnin, joka myy tavaraa kalliilla hinnalla. Toisaalta djinniltä saimme myös portaalikiven, jonka avulla saimme taas yhden portaalin auki. Tällöin kävelymatkat maanpinnalle lyhenivät huomattavasti. Väriketjuja etsiskellessämme törmäsimme myös goblineihin, joilla oli hallussaan erittäin voimakkaita taikoja ohjaileva vipusysteemi. Tämän huomasimme kantapään kautta, kun goblinit ensin heittelivät meitä jollain ihme väripanoksilla, jotka itsessään olivat lähinnä ärsyttäviä. Piakkoin kuitenkin tuli niskaan tyhjästä salamoita ja tulipalloja, jotka aiheuttivat jopa meille tukalia tilanteita. Pikkuhiljaa kuitenkin pääsimme niskan päälle ja saimme myös viimeisen ketjun mukaamme. Tämän jälkeen säädimme oven edessä iät ajat, kun emme alkuun tajunneet katsoa oikeita värejä heti alkuvaiheessa. Lisäksi toisella kertaa sekä minä, että Perin vedimme samasta ketjusta yhtäaikaa, jolloin paikalle tunki taas jokin vihollinen. Lopulta saimme oven auki kun vähän maltoimme. Vastassa oli Halasterin luoma Berger-niminen lihagolemi. Golemilta saimme kuulla että Halaster on drowien vankina jossain vielä syvemmällä luolastoissa. Eli, jos me haluamme saada tilanteen hallintaan, meidän tulisi käydä vapauttamassa se pirulainen. Palasimme kuitenkin takaisin maanpinnalle, koska realisoitavaa varusteistoa oli kerääntynyt jo enemmän mukaamme kuin jaksoimme kantaa.

Pian suuntasimme kohti luolaston syvintä osaa ja vangittuna olevaa Halasteria. Pääsimme lähtemään jonkin verran suunniteltua myöhemmin Thoran alkusäätämisen vuoksi. Kun aloimme lähestyä Halasterin olinpaikkaa, törmäsimme yllättävän ystävällismieliseen Nathyrra-nimiseen drowiin. Hän tarjosi apuaan kertomalla missä Halaster on vangittuna. Lisäksi saimme tietoomme, että pelastamalla samaisessa luolastossa vankina olevat formianit, saisimme myös niiltä apuja. Formianit tekivätkin tunnelin, jonka kautta pääsimme takakautta vihamielisten drowien leiriin huomaamatta. Tällä tavalla edettyämme saimme myös käyttöömme ballistoja, joiden tulivoiman avulla saimme nopeasti kaapattua leirin. Löysimme vihdoin myös tavarat, jotka minulta katalasti varastettiin majatalosta. Muutaman ovenavauksen jälkeen löysimme itse Halasterin, joka oli jonkinlaisten voimasäteiden vankina. Taistelun tauottua saimme Halasterin vapaaksi. Kävi ilmi, että Halaster on jopa kuulemaamme kahelimpi ja lisäksi hän oli tehnyt itsestään klooneja. Yksi klooni(?) teleporttasikin luoksemme, jonka jälkeen Halasterit alkoivat kinata siitä, kumpi on oikea velho. Olimme jo aikeissa häipyä paikalta, kun velho maksoi kiitollisuudenvelkansa meille langettamalla päällemme kirouksen. Meidän tehtävämme olisi käydä hoitelemassa Valsharess, joka on koko jupakan syypää ja pääsyy. Tämän jälkeen päädyimme Lolthin temppeliin, jossa oli lisää epäilyttävän ystävällismielisiä droweja. Saimme tietää runsaasti Valsharessista ja hänen suunnitelmistaan. Alapimeä on jo hänen vallassaan ja seuraavaksi hän aikoo vallata myös maanpäällisen pimeän maailman. Näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan, mikäli se meistä riippuu.

Lith My'athar

Drow-kaupungissa tutustuimme pimentohaltioiden edesottamuksiin ja kävimme katsomassa kaupoilla. Kaupungilla oli parikin juottolaa ja kalja-asema, jossa yhtä svirfneblin orjaa yritettiin juottaa hengiltä. Onnistuin kuitenkin estämään tämän. Tapasimme erään ylimielisen drow matriarkan, joka tiesi Valsharessin lähestyvästä hyökkäyksestä, muttei aikonut tehdä yhtään mitään. Toisesta kapakasta löysimme tämän tyttären, joka halusi päästä äidistään eroon. Hän lupasi apunsa tulevassa taistelussa ja päätimme totetuttaa tyttären haaveet. Toivottavasti drowin sanaan voi luottaa... Kaupungista matkasimme veneellä läheiseen saareen tulevaan taisteluun mahdollisesti osallistuvien vahvistusten toivossa. Saarella jossa välinpitämättömät duergari aarteenmetsästäjät pitivät leiriään ja hyviä tarjouksia sisältänyttä osto- ja myyntiliikettään. Tämän jälkeen menimme läheiseen golemeita sisältäneeseen kellariin. Käytäväverkostoa kiersi lisäksi romutettuja golemeita jatkuvasti korjaava huoltogolemi. Tämä takasi sen, että saimme runsaasti peltiheikkejä murjottavaksemme. Huoneita koluamalla saimme koottua itsellemme golemeiden ohjaus-, hidastus- ja tuhoamissauvat. Löysimme myös golemeiden lopulliseen tuohoamiseen käytettävän kontrollipaneelin, jossa oli hieno numeroita ilmaan piirtävä näyttö. Viimeisen käytävän edessä ennen seuraavaa tasoa oli erittäin hankala vartijagolemi, jonka lommoille potkimiseen kului aikaa (ilmeisesti sen olisi saanut tuhottua helpomminkin). Seuraavalta tasolta löytyi lisää keskenään kahinoivia golemeita, sekä golemeiden valmistajan apulainen, jonka kuvajainen ja tietoisuus oli vangittu jollain tavalla olemisen tasojen välille.

Jatkoimme golemikäytävien koluamista ja löysimme kaksi keskenään sotivaa golemiporukkaa. Illienan toimittua neuvottelijana saimme kuulla, että Ferron halusi toiselta golemilta virtalähteen ja Aghaaz puolestaan halusi vastustajansa pään. Meidän ei tarvinnut kovin kauaa miettiä kenen puolelle asetumme, sillä despootti Aghaaz sanoi, että joko olemme hänen puolellaan, tai sitten häntä vastaan. Ajattelimme sitten olla vastaan. Käytin edelliseltä tasolta saamaani golemien houkutuspalloa, minkä avulla saimme Aghaazin ja hänen kaartinsa hoideltua. Tämän jälkeen veimme virtalähteen Ferronille ja hän lupasikin tulla avuksi taisteluun Valsharessia vastaan. Jostain syystä myös kyseisten golemeiden kanssa kävi jokin pieni sekaannus ja jouduimme taistelemaan osin myös niiden kanssa. No, Ferron ei kuitenkaan suuttunut. Tämän jälkeen kolusimme myös viimeisen kellarikerroksen, josta löytyi erittäin vahvoja mythril-golemeita. Jostain syystä tason salasanankyselijä ei noteerannut huutamaamme salasanaa mitenkään ja jouduimme taistelemaan myös niitä vastaan. Taistelu oli ankara, mutta lopulta pääsimme golemeiden kasaanpanijan tilaan, josta oli enää jäljellä pelkkä ilmassa killuva pääkallo. Demilichi kävi päineen kimppuumme, mutta hän ei onnistunut tekemään isoa vahinkoa. Ongelmana oli lähinnä se, ettemme meinanneet itse osua niin pieneen kohteeseen. Palattuamme ulos käytäväverkostosta ison tavaramäärän kanssa, huomasimme että saaren duergarit kävivät kimppuumme. Suuri osa heistä jäi Illienan ansojen, sekä Thoran tapposormeilun (finger of death) uhreiksi.

Seuraavaksi painelimme kaupungin porttien läpi alapimeään ja siellä asustavien mielennylkijöiden pariin. Koska haltijamme sai käyttöönsä mielennylkijöiden aivoja sotkevalta toiminnalta suojaavan kypärän, pääsimme nylkkyjen kaupunkiin vapaasti käyskentelemään. Jostain syystä mielennylkijöitä eivät seurueemme muut jäsenet kiinnostaneet lainkaan, vaikkei meillä muilla ollut kuin normaalit kypärät käytössämme. Kolusimme kaupungin läpi ja osallistuimme myös puolialastoman naisorjan huutokauppaan ja saimme hänet ostettua. Hän ei jostain syystä oikein osannut arvostaa vapautumistaan. Tämän jälkeen Illiena kävi katsomassa mielennylkijöiden pää-aivoja ja tiedusteli millaisen diilin se haluaisi tehdä. Tämän jälkeen kävimme mielennylkijöiden ja niiden rikostoverien kimppuun voimalla. Mielenkiintoisesti läheisessä tavernassa kukaan ei ollut huomannut mitään poikkeavaa. Lisää orjia löytyi alakerrasta, jotka myös vapautimme aivan lopuksi.

Tiemme vei kohti mielennylkijöiden keskusaivon sijaintipaikkaa, mutta koska epäilimme portaalien toimivuutta, päätimme että vain yksi jäsen käy tarkistamassa lopun osan käytäväverkostoa. Tämä kunnia lankesikin johtajallemme ja ei aikaakaan kun olin taas mätkimässä mielennylkijöitä ja duergareja, muiden vetäessä lonkkaa toisaalla. Paikka oli täynnä erilaisia illuusioita ja muutaman edellisellä tasolla tapahtuneet lepäilyn jälkeen onnistuin tunkeutumaan myös pää-aivon kammioon, jossa aivot lilluivat jossain paljussa suojaamattomina. Paikalle tunki runsaasti vihollisia mutta niistä ei ollut juurikaan vastusta. Tämän jälkeen pohdimme seuraavaa askelta ennen lopullisen taistelun alkua ja päädyimme eliminoimaan suurimman osan läheisen luolaston beholdereista. Osa beholdereista tekikin yllättävän paljon vahinkoa. Lisäksi huoneissa oli jotain lattialle öljyä syytäviä pumppuja, jotka tekivät kulusta mahdollisimman tahmeaa. Löysin myös Vasharessin kirjeen, jossa hän oli tyytymätön käyttöönsä saamien beholderien määriin. Mahtaa olla yllätys kun tämän jälkeen niitä ei löydy enää senkään vertaa. Drow-kaupunkiin palattuamme ja ylimääräiset roinat myytyämme, meillä oli hallussamme vaatimattomat yli miljoona kultapalaa. Päätimme käyttää koko kultavuoren aseiden paranteluun. Nyt meillä onkin käytössä sellaiset aseet, että oksat pois! Lähdimmekin sitten innolla heti kohti seuraavia taisteluja, Illiena käytti jotain teleporttausta, me muut saimme kävellä pitkät matkat.

Seuraava pysäkki oli jonkin oudon kultin hallitsema kylä, jonka asukkaat olivat näennäisen vapaita. Päätimme käydä jututtamassa kulttilaisia ja tämä onnistui parhaiten kolauttamalla temppelin portilla olevaa gongia. Pian sieltä tulikin pappi, joka pyysi minua liittymään seuraansa. Kävi ilmi että kyseisessä temppelissä koulutettiin Valsharessin epäkuolleita joukkoja. Tunkeuduimme sisään. Ylipappi Soldaris heitteli meihin taikojaan ja etenkin Illiena sai kokea Soldariksen kädestä, mutta magialla yliladatut aseemme olivat täysin ylivoimaisia. Temppelin sisällä raahusti myös suuret joukot käveleviä ja sähköä syökseviä luukasoja ja vampyyreitä, jotka nousivat arkuistaan aina uudelleen yllättävänkin pirteästi. Tämä kuitenkin hoitui, kun iskimme käytännössä kaikki puusta valmistetut kalusteet hajalle ja tungimme terävät puunpalaset sarkofageissaan makoilevien vampyyrien sydämiin. Alakerran sähköovia availtuamme löysimme myös vangitun ja kidutetun Devan, jonka verta kulttilaiset käyttivät luugolemeidensa tekemiseen. Saimme purettua mekanismin, jonka avulla Deva oli vangittuna ja sain suostuteltua hänet tarjoamaan apuaan kapinallisille. Toisaalta kulttilaisten varsinainen johtaja jäi vielä lymyilemään koloonsa…

Lepotauon jälkeen tunkeuduimme orbien avulla kulttitemppelin syvimpiin sopukoihin, joissa lymyili luiseva lohikäärme Vix'thra apujoukkoineen. Kävi ilmi, että sillä oli hallussaan fylakteri, joka piti ensin hajottaa ennen kuin lohikäärmeen sai lopullisesti eliminoitua. Luolasta löytyi myös joukko arkkuja, sekä kultakasoja. Lohikäärmeen hoitelun jälkeen kaikki orjat olivat lopullisesti vapaita. Tämän jälkeen pistäydyimme kaupungilla lataamassa aseisiimme varmuuden vuoksi vielä lisää taikavoimia, koska kultaa oli taas kertynyt satojatuhansia killinkejä. Päätimme myös käydä veneellä vielä yhdessä tutkimattomassa paikassa, sillä tunsimme, että lopullinen taistelu Valsharessia vastaan lähenee koko ajan. Yllätykseksemme tapasimme kylällisen siivekkäitä haltioita, jotka olivat käytännössä täysin väärässä elementissä maan alla olevassa loukossa. Lisäksi kukaan ei tuntunut muistavan mitään ja kaikki toimi täysin päinvastoin kuin yleensä. Kylä oli myös osin drowien hallussa. Haltiakuningatar oli luopunut kruunusta ja majoittunut homeiseen luolaan, lisäksi kylän kauppias halusi vain mahdollisimman huonoa ja halpaa tavaraa. Kaikki tuntui liittyvän hajonneeseen peiliin, jonka palasia oli hajallaan ympäri kaupunkia ja sen rakennuksia. Jouduimmekin taas tuttuun koluamispuuhaan peilin palojen toivossa, yhden palan löysimme mullan alta kauppiaan ohjeiden ja hänen antaman tutkahärpäkkeen perusteella. Toinen löytyi kirjastosta, jossa pystyin saamaan sen medusaksi muuttuneelta kirjastovirkailijalta haltuuni neuvottelutaitojeni avulla. Kirjastonvirkailija tietysti poltti kirjoja kovalla tohinalla kirjastossaan. Temppelissä sain niskaani papin heittämät myrkyt ja jouduin perusteelliseen testiin. Taistelin myrkytettynä monen tasoisia vihollisia vastaan. Toisaalta onneksi magialla yliladattu aseeni teki haasteen suorittamisesta naurettavan helppoa. Vielä yksi peilinkappale löytyi maagitornista, jossa oli menossa villin magian viikot seurueemme maagijäsenten riemuksi. Vielä lopuksi pitäisi löytää peilin kehys, jonka pitäisi saamiemme ohjeiden perusteella olla haltioiden linnassa.

Tungimme itsemme rajusti sisään haltioiden linnaan, joka oli täynnä hämähäkkiotuksia verkkoineen. Valtaistuinsalissa istui paikallinen hullu valtaistuimessaan (joka oli taian ansiosta täysin järjissään). Hänen vierellään oli Sabal haastamassa riitaa. Valtaistuimella istunut tyyppi kertoi, kuinka koko peilijupakka oli saanut alkunsa; Haltioiden kuningatar Shaori oli vakoillut peilin avulla mm. Halasteria. Halaster ilmeisesti istui juuri tällöin ulkohuusissaan, eikä tästä liiemmin pitänyt. Hän murskasi peilin, pudotti haltiakaupungin pilvistä maan sisään ja lisäksi hän taikoi kaikki asiat mullin mallin. Lumous kuitenkin kumoutuisi, jos peilin kokoaa uudelleen. Kerroimme että meillä on jo neljä peilinpalaa ja tarvitsisimme ainoastaan yhden. Sabal luonnollisesti halusi palat itselleen, mutta kieltäydyimme kohteliaasti. Seurasi kohtelias taistelu, jonka jälkeen kaivoimme viimeisen peilinpalan Sabalin tomumajasta ja annoimme sen ex. hullulle. Peilin kokoamisen jälkeen kaikki palautui silmänräpäyksessä ennalleen ja haltiakuningatar vannoi kiitollisuuttaan. Tämän jälkeen lensimme ulos luolasta. Kun pääsimme takaisin Drow-kaupunkiin, Valsharess oli jo hyökkäämässä sinne. Pikaisen palaveerauksen jälkeen organisoimme kaupungin porttien puolustusta ja kokosimme hajalleen joutuneen ryhmämme jälleen kasaan. Ehdimmekin jo luulla, oliko osa ryhmäläisistä mennyt Valsharessin liittolaisiksi. Seuraavat hetket kuluivat taisteluiden tiimellyksessä, kun vihollisia saapui luoksemme useassa eri aallossa. Vähitellen saimme yliotteen ja päätimme iskeä suoraan Valsharessin linnoitukseen. Kävi kuitenkin niin että Vasharess onnistui kaappaamaan minut vangiksi kammioonsa. Valsharess olisi edelleen halunnut minut puolelleen, totesin että en nyt millään kerkeäisi, jolloin mitkään kohteliaisuudet eivät enää riittäneet. Olin jo valmistautunut siihen, että Mephistopheles alkaa takomaan nyrkkiään rintapanssariini, mutta hän kääntyikin Valsharessia ja hänen kätyreitään vastaan. Käytin tilaisuutta hyväkseni ja lopetin hieman vastentahtoisesti Valsharessin haihattelut. Tämä kuitenkin johti siihen, että nyt puolestaan Mephistopheles aloitti omat maailmanvalloituspyrkimyksensä. Reaperin reliikki, joka oli ollut varsin hyödyllinen, olikin kytkenyt kohtaloni yhteen Mephistopheleksen kanssa. Nyt hän oli vapaa lähtemään Toriliin melskaamaan. Me sen sijaan jouduimme jäiseen helvettiin, jossa lähinnä arvuutellaan ja huijataan korttipeleissä…

Taas meitä on huijattu

Jäisessä helvetissä jouduimme Cania-nimiseen kaupunkiin. Reaper kertoi meille, että jos haluamme palata takaisin Toriliin, meidän pitäisi selvittää hänen oikea nimensä. Tästä muodostuikin helvetissä olemisemme pääteema. Kaupunkia kolutessamme saimme selville, että meidän pitäisi ensin herättää nukkuva mies. Paikallisella tyypillä oli pubissa asiaan auttava trumpetti, jonka aioimme ensin saada haltuumme "laillisesti" voittamalla sen korttipeliarvoituksessa. Kärsivällisyytemme kuitenkin oli lujilla. Perin teki nopeasti ratkaisunsa, jolloin saimme sekä trumpetin, että menettämämme rahat. Seuraavaksi meidän pitäisi päästä nukkuvan miehen puheille ja tämä onnistuu ratkaisemalla arvoituksia. Ennen arvoitusten ratkontaa kävimme läheisessä jääluolassa, jossa lady Aribeth oli jäätyneenä nurkassaan. Päätimme sulattaa hänet, mutta vastaanotto oli lievästi sanottuna jäinen. Jollain tavalla sain kuitenkin hänet takaisin järkiinsä ja palautettua takaisin Tyrin jengiin. Hän tuntui tuntevan paljon syyllisyyttä edellisessä elämässään tekemistään virheistä, ilmeisesti oli tullut paljon tyrittyä. Kun olimme löytäneet ratkaisut arvoituksiin, palasimme kirjastonvartijan luo, joka tenttasi minua. Yllätys oli kuitenkin suuri, kun vastattuani oikein kaikkiin kysymyksiin, kirjastovirkailija antoikin amuletin vaivihkaa Perinille. Perin saikin kurkistaa nukkuvan miehen mielenkiintoisiin uniin. Lisäksi pääsimme temppelin salaisiin osiin, jota löysimme osat nukkuvan miehen sormukseen. Sormuksen avulla Illiena sai kyvyn löytää sala-arkkuja. Meillä olisi ollut mahdollisuus päräyttää nukkuva mies hereille torven avulla, mutta ajattelimme sen olevan melko turhaa. Samassa löysimmekin uuden portaalin auki seuraavalle alueelle. Canian jäiset ympäristöt olivat palelluttaa jäseniämme, lisäksi ne suorastaan kuhisivat jääpeikkoja. Seuraavaksi ajauduimme omituiseen laava-altaiden peittämään kammioon, jossa mellasti outo miimikko arkun muodossa. Arkku tuntui olevan arvotavaran perään, jolloin Illiena menetti osan tavaroistaan. Eräässä huoneessa oli kuitenkin ansalaite, johon saimme arkun houkuteltua jalokivien avulla. Vivusta vetämällä sain arkun toimintakyvyttömäksi ja tavarat saatiin taas takaisin. Jatkoimme edelleen eteenpäin, kunnes törmäsimme ahtaassa kammiossa johonkin pahuuden veljeskuntaan, joka koostui toisaalla lyödyistä vihollisista. Taistelu olikin pitkästä aikaa erittäin vaativa, mutta vaivan palkaksi saimme jälleen lähes käsittämättömän voimakkaita esineitä tulevia koitoksia varten.

Seuraavaksi jouduimme lentävien palapelittäjien hallinnoimaan laava-allashuoneeseen, jossa oli erinäisiä vipuja saarekkeillaan. Lattiassa oli kääntyviä nuolia, jotka osoittivat siirtymissuunnan. Lisäksi siirtymävipujen ohella saarekkeilla oli kolme muuta vipua, joita piti vääntää riittävä määrä, jotta pääsimme eteenpäin seuraavasta ovesta. Jonkin ajan kuluttua jouduimme turvautumaan Perinin tarttuvaan demonikäteen, jonka avulla pääsimme laava-altaiden yli turvallisesti. Portinvartijademoni vartioi ulos laavakammioista vievää portaalia. Portaalin takaa löytyi outo huone, jossa keskellä oli perhosen siivillä oleva pää, joka osoittautui Paikkojen Tietäjäksi. Kyseiseltä otukselta Perin sai lopullisen osan taikasormukseensa ja seuraava ovi taas avautui eteenpäin. Laavahuoneiden jälkeen jouduimme taas jäiseen ympäristöön, joka oli täynnä jääpeikkoja ja susia. Löysimme myös muutamia tunneleita, joista toinen oli täynnä jäätrolleja ja toinen tulielementaaleja. Tulielementaalit tekivätkin yllättävän paljon vahinkoa, lisäksi Perinin demonikäsi oli taas hyvin tarpeellinen kapistus. Keskellä luolaa oli lisäksi vanki, jonka vapautimme. Pahaksi onneksi vanki tipahti korkealta suoraan maahan voimakentän purkautumisen jälkeen. Toisaalta vanki saattoi olla kuollut jo paljon aikaisemminkin, emme pohtineet asiaa tämän enempää. Luolien koluaminen osoittautui hyvin kannattavaksi toiminnaksi ja löysimme taas koko joukon arvoesineitä. Lopulta tunkeuduimme sisään linnakkeeseen, jonka seinään oli onneksi tehty reikä jonkin demonin toimesta. Toisella puolella linnaketta olikin menossa demonien keskinäinen sisällissota, jossa mm. maa-elementaalit heittelivät rojua ympäriinsä. Jatkettuamme eteenpäin taisteluiden jälkeen saimme vastaamme suuret joukot muita sotilaita, joiden jälkeen viimeinen demonivartija saapui paikalle. Se otti heti kohteeseen Thoran, joka juoksi ympyrää pitkin jääkenttiä demoni kannoillaan. Tämä kuitenkin helpotti demonin kaatoa, sillä se ei reagoinut pitkiin aikoihin muihin ryhmäläisiimme. Samalla Thora sai vahvistettua reisilihaksiaan. Kun demoni lopulta kukistui, Perin kävi kivigolemimuodossaan paiskaamassa läheisen katapultin keskelle jääkentää. Katapultin avulla aloimme vapauttaa jäähän vangittuja demoneja, koska yhteen selliin oli vangittuna Nimien tietäjä. Luonnollisesti jouduimme nitistämään kaikki vangitut demonit, ennen kuin nimittelijä löytyi viimeisestä sellistä. Perin kyseli mm. omaa nimeään ja Mephistopheleksen oikeaa nimeä kultakasaa vastaan. Me muut naureskelimme, että mihin Nimien Tietäjä meinaa saamaansa kultaa käyttää, kun ei mitään järkeviä kauppojakaan ole mailla eikä halmeilla. Mephistopheleksen nimeksi paljastui Thra'axfyl kunnianhimoinen. Perin puolestaan oli Murdus villi Canian tuomari, mitä sitten tarkoittikaan. Ilmeisesti Perinistä oli jossain vaiheessa tullut ryhmämme todellinen johtaja. Kävimme lyhyesti vielä Caniassa, jonka jälkeen menimme Reaper-ulottuvuuden kautta takaisin ”reaalimaailmaan” ja Vesisyvään. Vesisyvässä tilanne oli se, kuten arvelimmekin, eli toivoton. Heti saavuttuamme paikalle Mephistopheleskin ilmaantui paikalle teatraalisen näyttävästi ja räjäytti kaikki jäljellä olevat Vesisyvän sotilaat ilmaan. Lisäksi kaupungin kivetykset muuttuivat laavaksi. Tilanne kuitenkin sai yllättävän käänteen kun puhuttelimme Mephiä sen oikealla nimellään. Tällöin hän luovuttikin heti ja liukeni paikalta takaisin jäiseen helvettiin. Ihmettelimme taas että tässäkös tämä muka oli.

Istunnot

Istunto	päivämäärä	kesto
1.(SoU)	1.10.2017	n. 2h
2.	8.10.2017	1h 45min
3.	22.10.2017	1h 30min
4.	29.10.2017	1h 30min
5.	5.11.2017	1h 50min
6.	19.11.2017	1h 30min
7.	26.11.2017	1h 45min
8.	2.12.2017	1h 40min
9.	3.12.2017	1h 15min
10.	10.12.2017	1h 30min
11.	16.12.2017	1h 45min
12.	21.1.2018	2h
13.	27.1.2018	1h 30min
	Yhteensä	21h 30min
1.(HotU)	27.1.2018	30min
2.	18.2.2018	2h
3.	10.3.2018	1h 45min
4.	25.3.2018	1h 30min
5.	7.4.2018	n. 1h
6.	14.4.2018	2h
7.	22.4.2018	1h 30min
8.	29.4.2018	1h 30min
9.	6.5.2018	1h 30min
10.	19.5.2018	1h 30min
11.	3.6.2018	1h 40min
12.	9.6.2018	1h 40min
13.	17.6.2018	2h
14.	23.6.2018	2h 50min
	Yhteensä	22 h 55 min

Kuvia

• 

  Ryhmä ennen lopputaistelua (SoU)

• 

  Ryhmämme selkäänpuukottajaduergarien leirissä(HotU)

• 

  Siivekkäät haltiat majailevat väärässä elinympäristössä (HotU)

• 

  Valsharess komentaa...

• 

  Mephistopheles ei tykkää

• 

  Mephistopheles riehuu