Neverwinter Nights: Nopparyhmän seikkailut

Kuvaus

Tiedossa ehkä huimin Neverwinter Nights -ryhmäpeli ikinä! Peli kuuluu ns. Kulmapaikka-pelit moninpelisarjaan, jossa on käyty porukalla läpi Forgotten Realmsiin sijoittuvia tietokoneroolipelejä.

Peli	Moduuli	Aikaväli	Kesto
Neverwinter Nights	Shadows of Undrentide	01.10.2017 - 27.01.2018	21,5 tuntia
Neverwinter Nights	Hordes of Underdark	27.01.2018 - xx.x.2xxx	x tuntia

Nopparyhmän jäsenet

Pelaaja	Hahmo	Rotu & Sukupuoli	Luokka	Suuntautuneisuus	Voi	Ket	Ruu	Äly	Vii	Kar
lanxu	Thora Field	Puolituinen/F	Loitsija	Sekopäisen tasapainoinen	11	16	9	11	13	16
cb	Illiena Thilarerel	Haltia/F	Lurjus	Laillisen hyvis	10	16	9	16	11	14
fitzhood	Perin Berin	Maahinen/M	Metsäpappi	Sekopäisen tasapainoinen	10	9	16	14	16	11
asdfas	Ronald Drumpf	Puoliörkki/M	Taistelija	Perus tasapainoinen	15	15	13	12	12	8

Hahmojen taustat

Tällä kertaa kyseessä onkin sekalainen seurakunta!

Thora Field

Persoonallisuus: Thora on lempeä, yksinkertainen ja erittäin suoraviivainen puolituinen, joka pyrkii aina suojelemaan tovereitaan. Kyseessä onkin erikoinen piirre, sillä Thora on todella kuikelo, jonka pitäisi välttää lähitaistelua hinnalla millä hyvänsä. Hän ei pidä pitkistä, moninmutkaisista suunnitelmista vaan hakee yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua ongelmiin.

Taustat: Jo nuoresta pitäen Thora on halunnut matkata ympäri Torilia ja löytää uusia, jännittäviä seikkaluja. Hän on aina pitänyt Bardien tarinoista ja monesti toivonut olevansa joskus itsekin osa jotain suurta mistä nämä tarinoitsijat kertoisivat. Tarinat salaperäisistä Vesisyvän loordeista olivat aina kiinnostaneet Thoraa ja suoraviivainen suunnitelma loordien henkilöllisyyden selvittämiseen rakentuikin puolituisen päässä. Hänestä pitäisi itsestään tulla yksi Vesisyvän hallitsijoista. Tästä syystä hän päätyi lopulta Vesisyvän hallituksen palkkalistoille kykyjensä ansiosta. Thora oli erinomainen sovittelija ja kiistojen selvittelijä, jonka taitoja arvostettiin oikeudessa. Noustessaan hallinnon arvoasteikossa Thoran kykyjä on hyödynnetty tietojen keräämisessä ympäröivistä maista ja puolituinen onkin tyytyväinen matkustamisentäytteiseen elämäänsä.

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 36: Hardy, 43: Inattentive, 72: Skinny

Tehtiin heitot: 4: Government Background, 20: Spy </spoiler>

Perin Berin

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 50: Nightsighted, 53: Passionate, 66: Relentless

Tehtiin heitot: 10: Underworld Background, 29: Gambling </spoiler>

Illiena Thilarerel

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 3: Abrasive, 82: Spellgifted, 72: Slippery

Tehtiin heitot: 7: Military Background, 31: Heavy cavalry </spoiler>

Ronald Drumpf

Isokokoinen puoliörkkijohtajamme, joka on pääosin luonteeltaan lempeä. Hän toisaalta myöskin melko lyhytjännitteinen suoran tai epäsuoran toiminnan puoliörkki, joka ei varsinaisesti vastustele palkkioiden keräämistäkään.

Matkakertomus (sisältää pelin juonenkäänteitä)

Kukin kappale edustaa yhtä peli-istuntoa. Oheinen matkakertomus käsittää pelin kummatkin lisäosat.

Taikakalujen metsästys (Shadows of Undrentide)

Ryhmän tarina alkaa Hopeisilta Rajamailta, jossa tapahtui kauheita! Seurueemme majailee Drogan Droganinpojan luona seikkailijoiden ammattiopistossa, jossa on menossa talven loppukokeet. Koboldit kuitenkin tekevät sinne ryöstöretken ja varastavat neljä (4) kpl taikaesineitä ja myrkyttävät Droganin ja tuhoavat kylää. Taikaesineiden vahtija pakotti meidät vastailemaan muutamiin kompakysymyksiin, jotta pääsimme jatkamaan. Onneksi seurueessa on mukana myös laadukkaita jäseniä, joille ei asia aiheuttanut vaikeuksia. Tapasimme useita kyläläisiä, mm. paikallisen kylähullun joka on sormeillut surmatun ruumista levittääkseen omaa huijausteoriaansa jumalten kostosta. Jostain syystä tämä oli liikaa hänen seuraajilleen ja kylähullu luikki pakoon. Lisäksi pelastimme paikallisen kokin, joka oli jäänyt muutaman koboldin panttivangiksi. Onnistuin neuvottelemaan panttivangin vapaaksi ja ajattelin josko koboldit poistuisivat paikalta vähin äänin rauhanomaisesti, mutta juuri silloin yksi ryhmän jäsenistämme avasi tulen (enemmän tai vähemmän vahingossa) ja koboldit surmattiin. Tapasimme myös kylän juopon pormestarin ja hänen vihjailevan "assistenttinsa". Tämän jälkeen siirryimme kylän toiseen puoliskoon jossa pelastimme vauvan sieppaamalla hänet väkisin koboldien kynsistä. Tapasimme myös karavaanareita ja jonkin epäilyttävän punamaagin, jonka kanssa teimme tai sitten emme tehneet jotain sopimusta -katsotaan mitä asian kanssa lopulta toimitaan.

Lyhyen tauon jälkeen etenimme syvemmälle maaseudulle ja tapasimme yhden tyypin, jonka mukaan koboldit olivat hajaantuneet gnollien hyökkäyksen takia. Jäljet johtivatkin läheiseen haltioiden hautakyrptakompleksiin, jonne seurueemme paineli suinpäin. Hautakryptassa oli vastassa armeija rottia, sekä ovi, joka ei tahtonut pysyä millään auki. Jonkin ajan kuluttua matkasimme syvemmälle kryptaan ja tavoistamme poiketen jätimme kaikki hautaholvit tyhjentämättä, sillä emme halunneet loukata seurueen haltiajäsenen tunteita. Lisäksi hautojen sorkkimisesta olisi saattanut muutenkin tulla vain vaikeuksia. Tapasimmekin muutamia ystävällismielisiä haamuja, joista toinen käski hajottaa hämähäkkien pesän ja toinen pyysi noutamaan kadonneen miekkansa. Yllättäviä vaikeuksia aiheuttivat etenkin jousia ampuvat koboldit, joiden nuolet tekivät kiusallisen paljon vahinkoa. Tästä huolimatta löysimme pian koboldilauman johtajan ja haamun antamien ohjeiden mukaisesti laitimme muinaisen kaasuansan toimintakuntoon. Koboldien asemapaikka muuttuikin pian kaasukammioksi, joka helpotti niiden eliminointia. Tässä olisi ehkä pystynyt toimimaan toisinkin, mutta päätimme että suoraviivainen toiminta on kaikkein paras ratkaisu, koska koboldilaumaa johtava pikku-ukko uskoi vain yhtä asiaa. Kaasun hälvettyä löysimmekin ensimmäisen varastetun taikaesineen, eli muumioituneen käden. Taikaesineestä löytyi myös "kätevä" ominaisuus, eli se osoittaa karkeasti muidenkin varastettujen esineiden suunnan. Tämä johtikin seurueemme suoraan seuraavan esineen jäljille. Läheisestä tuhotusta Plumperkin kylästä löytyi Deekin -niminen koboldi, joka väitti että hänellä on hallussaan seuraava taikakalu. Luonnollisestikaan hän ei sitä luovuttanut, vaan seuraavaksi meidän tulisi mennä "neuvottelemaan" lohikäärmeen kanssa Netherin vuoristoon...

Muutaman viikon juopottelutauon jälkeen lähdimme jatkamaan eteenpäin. Vuoriston juurelle päästyämme eräs kääpiö tuli pyytämään meiltä apua, koska eräs lähistöllä majaansa pitävä jättiläinen oli vienyt hänen tyttärensä "vaimokseen". Löysimmekin jättiläisen luolan pian. Perin Berinin neuvottelutaitojen ansiosta jättiläinen vakuuttui nopeasti tuoreen pariskunnan epäsopivuudesta ja vanki pääsi pian vapauteen. Yksi vaihtoehto olisi ollut taistella jättiä vastaan, mutta tämä olisi saattanut olla meille liian kova vastus vielä tässä vaiheessa. Farmarikääpiö oli hyvin ilahtunut tyttärensä pelastamisesta. Muutaman koiraeläimen suolistukseen kuluneen ajan päästä jo marssimmekin suoraan sisälle koboldien luolastoihin, jossa meitä oli vastassa tarkka-ampujia ja metalliromua paiskovia kersantteja. Eteneminen tapahtui melko hitaasti ansojen ja edellä mainittujen kiusankappaleiden takia. Lopulta pääsimme ovia aukomalla koboldien asuinkammioihin. Tapasimme vangitun koboldien hyppyytysmestarin jonka avulla saisimme oven auki taas luolaston seuraavaan osioon, jonka oviaukon edessä oli kivinen pää. Ongelma oli kuitenkin se, että koboldit seuraavat hyppyytysmestariaan ainoastaan silloin kun hänellä on sopiva sauva hallussaan. Sauva oli vielä tuolloin koboldilauman johtajalla, jolla puolestaan oli jotain kränää hyppyyttäjän kanssa. Kävimme pyytämässä sauvaa johtajalta haltuumme kauniisti, mutta lopputuloksen saa jokainen arvata itse. Lisäksi Perin onnistui vielä jälkikäteen ärsyttämään joitain koboldien kyläläisiä kimppuunsa. Kaikesta huolimatta saimme hyppyytyskoboldin ja hänen laumansa avustuksella tien auki kohti luolaston syviä osia.

Seuraavaksi saimme vastaamme lisää jäänuolia ampuvia koboldeja, mutta vähitellen saimme tien auki valkoisen lohikäärmeen majailupaikkaan. Lohikäärme osoittautui yllättävän yhteistyöhaluiseksi ja saimme runsaasti lisätietoa taikakalujen varkaudesta. Kävi ilmi että lohikäärme oli itse suorittanut koboldijoukkioineen varkaustoimenpiteet alihankintana jonkin naispuolisen haltialoitsijan laskuun. Oli kuitenkin käynyt niin, että osa esineistä ei ollut koskaan päätynyt lohikäärmeelle saakka ja hän oli siitä hieman harmissaan. Kuitenkin yksi taikaesine, jokin naamio, oli päätynyt lohikäärmeen haltuun, mutta se oli sille ymmärrettävistä syistä käyttökelvoton. Lohikäärme teki seurueemme kanssa diilin: Meidän pitäisi käydä vetämässä turpaan taikakalujen tämänhetkisenä haltijana toimivaa haltiaa. Palkkiona saisimme myös lohikäärmeen hallussa olevan taikaesineen takaisin. Ja pikapikaa lähdimmekin jatkamaan matkaa kohti korkeiden puiden valtaamaa metsää, jossa oli runsaasti rosvoja, susia ja jättejä. Lisäksi metsässä asui myös erakko varsin suuressa kartanossaan. Kävimme myös tarkistamassa muutamia luolia, josta löysimme ja "löysimme" paljon hyvää tavaraa.

Seuraavaksi tunkeuduimme voimalla koiraeläinten luolastoihin ja saimme vapautettua kyläläisiä. Runsaasti vahinkoja tehtyämme tapasimmekin koiralauman johtajan. Taidokkaan johtajamme ansiosta saimme neuvoteltua diilin, jossa koiraeläimet lupautuivat tulemaan avuksemme, jos tapaamisemme sekohaltian kanssa syystä tai toisesta johtaisi sattumalta väkivaltaisuuksiin. Seuraavalla tasolla, eli luolaston alla sijaitsevilla raunioilla, oli jotain ihme sokkeloa, missä jouduimme tekemisiin vuorotellen eri luonnonvoimien kanssa. Kun saimme lopulta elementaalit eliminoitua, aukesi ovi eteenpäin. Lopulta löysimmekin etsimämme haltian, joka ehdotteli jotain omia diilejään. Sanoin hänelle että vain minä saan ehdottaa diilejä. Taistelu oli melko vaikea ja lähes kaikki ryhmämme jäsenet lähes menettivät jäseniään. Koiraeläinten avulla saimme kuitenkin haltian lopulta nitistettyä ja keräsimme jälleen yhden taikaesineen parempaan talteen. Tämän jälkeen olikin aika purkaa koiraeläinten kanssa tehty diili, mikä jostain syystä taas johti voimankäyttöön. Seuraavaksi aiomme käydä hakemassa koiraeläinten laatikoista lisää halpaa (ilmaista) tavaraa, jonka jälkeen käymme myymässä romut pois kalliilla. Lopuksi voisimme käydä purkamassa myös lohikäärmeen kanssa tekemämme huonon diilin. Saa nähdä uskooko lohikäärme kuin yhtä asiaa...

Kävimme aluksi kauppaa metsässä majailevan erakon kanssa, sillä luolastoista oli mukaan kertynyt kaikenlaista tavaraa. Tämän jälkeen menimme takaisin lohikäärmeen juttusille. Tilanne päätyi lopulta ennalta arvattavalla tavalla, sillä olimme saaneet haltuumme maanalaisilla raunioilla majailevalta haltialta pullon, joka muutti minut jättiläiseksi. Lohikäärmeen hoiteleminen ei tämän jälkeen tuottanut suurempia vaikeuksia. Kun palasimme kohti kylää, kävimme koukkaamassa lohikäärmettä piilotelleen Deekinin kautta, ja saimme viimeisen taikaesineen huomaamme. Kävimme myös morjestamassa kääpiötä vainonnutta jättiä ja päätimme hoidella myös tämän, ettei vain kävisi mitään vahinkoja tulevaisuudessa. Ankaran sosiaalisen paineen alla jouduin tekemään myös päätöksen, joka johti metsästäjää pakoilleen peuran yllättävään teurastukseen. Noh, saipahan vaimonsa parantumista toivova haltia jotain muuta ajateltavaa, ettei tarvitse lumisateessa seisoa loppuikäänsä. Lopulta pääsimme takaisin sivistyksen pariin (käskin punamaagin painua hiiteen) ja Drogan sai romunsa takaisin. Viimeinen testi oli tämän jälkeen suoritettu. Deekin oli onnistunut hajottamaan yhden taikaesineen, mutta sisältä löytyikin toinen ilmeisen voimakas taikaesine, jota kaikki etsivät. Meidän tulisi viedä esine jollekin Garrickille, joka asuu ties missä korvessa. Sattumalta puolituiskaravaani oli lähdössä suurinpiirtein samaan suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti aavikkoa.

Aavikolla rytisee

Karavaanimme joutui skorpionien ja ihmisten risteytysten yllättämäksi ja rytäkässä ryhmän opas katosi. Jos haluamme jatkaa matkaa, oppaan on löydyttävä. Lyhyehkön luolastoseikkailun jälkeen löysimmekin oppaamme, joka oli skorpioni-ihmisten ylipapin vankina. Hänen voimiaan käytettiin alttariin, joka manasi esiin epäkuolleita jatkuvalla syötöllä. Alttarin tuhoamisen jälkeen opas pääsi vapaaksi ja seurueemme palasi takaisin leiriin. Leirissä aioimme myydä ylimääräiset tavarat pois, mutta ilmeisesti karavaanilla oli niin kiire pois paikalta, että tavarat jäivät myymättä. Seuraavaksi pysähdyimme keitaalla ja tehtäväksemme jäi kaikessa yksinkertaisuudessaan veden hakeminen läheisestä kylästä. Luonnollisesti kylä oli joutunut zombien valtaamaksi ja jostain syystä myös keidas oli ehtynyt. Vedenhakumatkamme sai uuden käänteen ja pian olimmekin menossa ryöstämään läheistä katakombia ja sen hautoja. Katakombissa siirtelimme jotain riimukiviä keskelle lattiaa, jolloin saimme haudan tyhjennettyä aseista. Seuraavaksi tehtävänämme olisi tappaa henkiolento, Kel-Garas, ja viedä jokin sauva läheiseen Aamuloordin temppeliin. Kel-Garaksen majailupaikassa saimme kimppuumme lisää zombeja ja luurankoja. Kel-Garaskin näyttäytyi pariin otteeseen ja vaikutti melko pelottavalta mitättömältä vastustajalta...

Kuljimme yhä syvemmälle ansoja täynnä olevissa katakombeissa ja lopulta törmäsimme Kel-Garakseen taas kerran. Tälläkin kertaa muumion pelotustaiat olivat minulle liikaa ja jouduin häpeällisesti perääntymään, muiden ryhmän jäsenten tehdessä muumiosta lopun kaukoaseillaan Iskin hetkessä sankarillisilla voimillani muumion tomuksi maan rakoon muiden ryhmäläisten katsoessa vierestä. Löysimmekin etsimämme sauvan, jonka jälkeen hautakompleksi alkoi hajota. Päästyämme ulos marssimme suoraan aamuloordin temppeliin, jossa odotteli jälleen Kel-Garas haamumuodossaan ja alkoi ehdotella taas jotain diilejä. Tällä kertaa meitä eivät diilit kiinnostaneet, vaan Perin syöksyi ansoista välittämättä alttarille sauva mukanaan. Heti kun sauva iskeytyi alttarin sisään, Kel-Garaksen haamu luurankosotureineen tuhoutui ja vesi alkoi jälleen virrata keitaassa. Pian pääsimmekin jatkamaan matkaa. Jonkin ajan kuluttua saavuimme määränpäähämme Ao-jumalaa palvovien tyyppien kylään, jonne Garrick oli aiemmin saapunut tekemään kaivauksia. Temppelistä oli löytynyt jonkinmoinen portaali, jonka avulla voidaan matkata kaukaisiin paikkoihin ja toisiin ulottuvuuksiin. Jotain kuitenkin tapahtui ja mystinen naishahmo joukkoineen oli teurastanut portaalin luona kaivauksen työntekijät. Ainoastaan Garrick oli päässyt pakoon. Ilmeisesti kaikki liittyy tornin muotoisen esineen sisältä löytyneeseen kristalliin (mythallar). Kristalliin on varastoitunut suuret määrät maagista energiaa, jonka vapautuminen aiheuttaisi laajaa tuhoa. Ao-kylän temppelissä oli myöskin pappi, jolta tiedustelimme kylän alkoholipolitiikkaan liittyviä asioita (olimme saaneet pyynnön tuoda viiniä karavaaniin). Illiena sai papin pään heti pyörälle vastaamalla oikein johonkin arvoitukseen. Ei aikaakaan kun kaikki temppelin jäsenet luulivat Illienan olevan Ao-jumalan reinkarnaatio ja suorastaan hukuttivat hänet lahjoihin. Jonkin aikaa sitä menoa naureskeltuamme saimme tarpeeksemme ja lähdimme pois temppelistä. Kävimme nopeasti viemässä temppelistä pöllityn lahjaksi saadun viinipullon karavaanin jäsenelle ja suuntasimme kohti arkeologisia kaivauksia.

Kaivausalueelta löytyi suuri määrä silvottuja ruumiita ja yksi eloonjäänyt. Sisältä raunioista löytyi edelleen lisää mielenkiintoisesti tapettuja ruumiita ja erivärisiä slaadeja, jotka kävivät välittömästi kimppuumme. Raunioita kolutessamme löysimme lisää taikaesineistöä. Katosta roikkuvia ketjuja repimällä sai kiviä niskaansa. Sattumalta yhdestä pudonneesta kivikasasta löytyi myös voimavyö. Tästä innostuneena päätimme käydä repimässä kaikki rauniosta löytyneet ketjut alas muiden taikaesineiden toivossa. Tällä kertaa toive oli turha, sillä saimme haltuumme ainoastaan pari kultapalaa ja isot kuhmut. Rauniosta löytyi myös jokin taikapallo, johon kolme kertaa taikomalla saimme hyödyllisen taikasauvan. Syvältä raunioiden salahuoneesta löytyi vieläpä sfinksi ja basiliskeja. Perin ja minä onnistuimme lyömään basiliskeista useimmat, loput päätimme jättää ryhmämme nais(oletus)väen hoideltaviksi, koska meno alkoi tuntua muutoin liian jähmeältä. Huoneessa ollut sfinksi ei ollutkaan kivestä, vaan ainoastaan basiliskien kivestämä ja se heräsikin eloon kumoustaian jälkeen. Sfinksi olikin puhepäällä ja saimme lisää tietoa raunioista. Kävi myös ilmi, että sfinksitkin tykkää sanaleikeistä ja päättelytehtävistä... Seuraavasta huoneesta löytyi taas jokin taikaesineitä tuottava mekanismi, joka räjähti tietysti silmille käytön jälkeen.

Seuraavassa huoneessa oli menossa taistelu slaadien ja formianien välillä ja päätimme luonnollisestikin sekaantua siihen. Huoneen lattiassa oli lisäksi mielenkiintoisen näköinen aukko, joka johti formianien pesään. Taustelun päätyttyä ryömimme aukosta sisään arvoesineiden toivossa. Puoli pesällistä tuhottuamme löysimme myös eliöiden kuninkaan, joka ehdotti diiliä (jota en kauheasti kuunnellut edes) ja antoi kristallin. Kristallin avulla voimme kutsua heidät apuun jos tiukka paikka tulee. Hyväksyimme tarjouksen, vaikkei sen hyödyllisyydestä ollut mitään tietoa. Palattuamme takaisin huoneeseen, jouduimme taas taistelemaan slaadeja vastaan. Vastassamme oli ilmeisesti myös niiden johtaja, joka taikoi voimavirtataikojaan. Ne taiat eivät meihin kuitenkaan juuri tehonneet, koska meidät oli maadoitettu. Taistelun päätyttyä Drogan saapuu kaikkien yllätykseksi paikalle ja kertoo lisää päävihollisestamme. Droganin mukaan vihulainen on nimeltään Huerodis ja hän oli joskus toiminut jonkin Harperien tuhoaman lichin oppilaana. Droganin saarnan jälkeen aloimme aktivoida huoneen keskellä ollutta portaalia. Portaalin aktivoiminen osoittautui kohtalokkaaksi ansaksi ja ainoastaan Droganin uhrautumisen ansiosta seurueemme ehti portaalin kautta ulos romahtavasta temppelistä. Heräsimme jossain merkillisessä paikassa, joka oli täynnä kivettyneitä olioita. Samassa huomasimme että aiemmin vilaukselta näkemämme mystinen hahmo seisoi alttarin luona. Hän oli Huerodis itse ja kivetyimme lähes välittömästi. Koko homman tarkoituksena oli vain Huerodiksen kehittämä huijaus, jolla mythallar päätyi lopulta hänen luokseen vaivattomalla tavalla. Huerodis selitti, että hänen tavoitteenaan oli nostaa ammoin aavikolle pudonnut Undrentiden kaupunki takaisin ilmaan. Samassa maa alkoikin järistä ja massiivinen raunio alkoi kohota ylös aavikolta. Tarina sai kuitenkin uuden käänteen: Kuin ihmeen kaupalla kivettynyt joukkomme ei jäänytkään luolastoihin ikuiseksi ajaksi, vaan Asabeihin kuuluvat haudanryöstäjät rahtasivat meidät jonkin ajan kuluttua pois paikalta. Meidät vapautettiin kivestä, mutta jouduimme kaikki orjiksi ja saimme kauloihimme kontrollointiin tarkoitetut pannat.

Taivaskaupungissa rytisee

Orjuutemme alkoi kaikesta huolimatta yllättävän leppoisasti ja käytännössä saamme vapaat kädet jatkaa sitä, mitä tähän astikin olimme tehneet – eli tyhjentäneet hautakammioita ja myyneet ja ostaneet tavaraa. Orjien johtaja antoi meille vain tehtäväksi tuhota golemeita, kun muut orjat hakkasivat kiveä tunneleissa. Seuraavaksi kävimmekin golemeiden kimppuun, ja niitä löytyikin koko joukko eri puolelta aluetta. Suurimmaksi vaikeudeksi osoittautui se, ettei turvallista lepäämishuonetta meinannut millään löytyä. Löysimme yhdestä huoneesta myös erään ystävällismielisen golemin, jolta saimme kuulla uutisen: Jos haluamme päästä Huerodikseen käsiksi, tarvitsemme kolme jalokiveä (kolme (3) erilaista ”tuulta”), jotka purkavat Tuulten temppelin suojauksen. Samalla löysimme sormuksen, joka teki kaikki golemit liikuntakyvyttömiksi. Tämä helpotti suuresti tehtävämme suorittamista ja pian kaikki golemit oli romutettu. Seuraava osoite oli pääosin homeisia kirjoja sisältänyt kirjasto, jossa jouduimme taistelemaan isoa tomun peitossa ollutta vihulaisjoukkoa vastaan. Tomutuksen jälkeen löysimme jalustalta kaksi kirjaa, jotka olivat sen verran mukaansatempaavia että päädyimme itsekin niiden tarinaan. Toisessa oli epäonninen sokean miehen rakkaustarina, jossa miehen mielitietty oli uhrattu jossain rituaalissa. Lisäksi päädyimme taistelun kautta helvettiin, josta löytyi katuva pahismaagi. Taisteluiden ja muun helvetin jorinoinnin seurauksena sain käyttööni sulkakynän, jolla päädyin vastentahtoisesti muuntelemaan kirjassa ollutta tarinaa. Korjatussa kirjan tarinaversiossa kaikki on toisin: Kaikki päättyy joukon johtajamme ansiokkaan toiminnan seurauksena onnellisesti, kuten yleensä tosiasiallisesti on tapana käydäkin. Jopa pahismaagi pääsi pois helvetistä. Toisen kirjaston kirjan töhertämisen avulla pääsimme myös itse asiaan, ja erinäisten vaiheiden jälkeen saamme haltuumme ensimmäisen jalokiven, ”Viisaan Tuulen”. Kylläpä tunsin itseni taas viisaaksi.

Hetken lepäiltyämme kävimme hakemassa loput puuttuvat jalokivet. "Kuollut tuuli" -niminen jalokivi löytyi Kryptatornin huipulta. Sinne päästäksemme jouduimme kulkemaan kolmen suuren huoneen lävitse. Ensimmäinen oli täynnä ansoja ja melko vähäpätöisiä vastustajia. Toisesta löytyi palavia epäkuolleita, jotka eivät kuitenkaan olleet lainkaan vihaisia. Seuraavassa huoneessa oli koko huoneen täydeltä maagisia (harvinaisen ärsyttäviä) portteja, jotka vuorotellen katosivat ja ilmestyivät uudelleen satunnaisen oloisesti. Portteja pystyi myös murjomaan, mikä jonkin ajan kuluttua olikin varsin hyvä vaihtoehto turhautumisen purkamista ajatellen. Huoneessa oli myös suuri määrä hauta-arkkuja ja muuta ryövättävää. Tornin laelta löytyi etsimämme taikaväline, jota suojasi runsas joukko tuulizombeja. Tuulta ympäröi myös suojeleva aura, joka kuitenkin aina välillä katosi tarjoten mahdollisuuden iskujen perillemenoon. Arkanistin torni oli jopa edellistäkin ärsyttävämpi, sillä sen keskimmäinen kerros oli kokonaan hajonnut pieniksi saarekkeiksi. Saarekkeiden kautta pääsi kulkemaan ainoastaan avautuvien ja sulkeutuvien portaalien kautta. Lisäksi alueella oli massoittain varjosotureita, maageja ja parantajia. Onneksi olimme varautuneet niihin etukäteen ja ultravisiooni-taika esti meitä sokeutumasta vihollisten heittelemien pimennystaikojen takia. On myös mainittava, että kävimme katsomassa tätä tornia jo ennen Kryptatorniin tunkeutumista. Näimme alkuun painajaisia siitä, että jäisimme jumiin jonnekkin saarekkeelle täydelliseen pimeyteen, jolloin ryhmäläisemme yksi toisensa jälkeen ajautuisi epätoivoon. Pelot osoittautuivat täysin turhiksi ja ei aikaakaan kun olimme edenneet tornin viimeiseen kerrokseen. Joku lichi ehti kuitenkin pölliä jalokiven heti paikalle saavuttuamme. Jouduimme seuraamaan sitä toiseen ulottuvuuteen. Lichi löytyikin pian sotureidensa ympäröimänä, onneksi Loihtijamme heitteli johtajamme taktisen nerouden kannustamana tulipalloja nurkan takaa, helpottaen oleellisesti taistelun kulkua. Pian saimmekin lichin nitistettyä ja pääsimme jatkamaan kohti Tuulten Temppeliä.

Kävimme tunkemassa jalokivet arkkuun ja pääsimme astumaan sisään Tuulten temppeliin. Ensimmäisessä kerroksessa kohtasimme hyvin vähän vastarintaa, ainoastaan muutamat medusat olivat hieman vihoissaan koska keskeytimme heidän palvontarituaalinsa. Lisäksi käytävät olivat täynnä ansoja, jotka haltialurjuksemme sai nopeasti purettua. Jonkin ajan kuluttua löytyikin ovi seuraavalle tasolle. Seuraavan tason keskellä majaili vaarallinen olio joka heitteli tulta jalkojemme juureen. Ryntäsimme niin pian kuin mahdollista pois eliön ulottuvilta lähimmästä oviaukosta sisään. Saimme vastaamme valopalloja ja spektri-eliöitä, jotka ärsyttävästi taikoivat pelkoa aiheuttavia taikojaan. Lisäksi huoneet olivat täynnä automaattisesti avautuvia ja sulkeutuvia ovia. Nurkista löytyi myös vipuja, jotka piti yksi kerrallaan käydä laittamassa pohjaan. Luonnollisestikaan saman huoneen vivuista toimi ainoastaan yksi kerrallaan. Tiloissa olevista alttareista löytyi myöskin lihaa... Ihmettelimme että mitä silläkin tekee, kunnes huomasimme että kerroksen keskellä olevan olion sai hetkeksi siirtymään pois lihan perässä, kunhan kävi sijoittamassa lihaklöntin toiseen arkkuun. Tämä antoi aina hetkellisen hengähdystauon, jonka aikana ehdimme livahtaa seuraavaan huoneeseen. Tämä toimintamalli jatkui kunnes kaikki vivut oli saatu painettua alas ja ovi avatui Huerodiksen majailupaikkaan. Huerodis oli saavuttamattomissa keskellä Mythal-virityksiään, joten seuraavaksi aloin kääpiön kanssa murjoa niitä hajalle Huerodiksen heitellessä voimakkaita taikojaan. Pian kun viimeinenkin vehje oli hajotettu myös noidakkeemme suojaukset purkautuivat ja loppu hoituikin lähes naurettavan pienellä vaivalla. Voimanlähteen menetettyään kaupunki alkoi nopeasti pudota kohti maanpintaa. Joku ryhmän jäsenistämme sai avattua huoneen keskelle portaalin, josta livahdimme pois rikospaikalta Varjo-ulottuvuuteen. Kaupunki rojahti jonnekkin maan pinnalle ja kaikki ihmettelivät mikä sinne rojahti tai jotain...

Vesisyvässä rytisee (Hordes of the Underdark)

Seuraavaksi heräsin Vesisyvän kaupungissa syvistä vesistä. Huoneeseeni änkesi jokin Drow, joka kävi kimppuuni ja onnistui hävittämään kaikki tavarani. Muut ryhmämme jäsenet sentään säästyivät ryöväykseltä ja he ilmaantuivat huoneeseeni hihittelemään raivotessani puolialastomana huoneessa. Kaiken lisäksi majatalon omistajan tytärkin änkesi sisään kuultuaan metakan. Sain kuitenkin luvan käyttää omistajan vanhoja kamppeita, jottei tartte taas aivan nakupellenä juosta pitkin kaupunkia. Jututimme majatalossa vieraina olevia henkilöitä ja saimme selville että majataloon rynnineet pimentohaltijat ja duergarit olivat peräisin vuorenalasta. Lisäksi kuulimme että koko kaupunki oli hyökkäyksen kohteena ja käytännössä ulkonaliikkumiskiellon alaisena. Kuulemma majatalon kellarissa oli jokin "Haukottelva portaali", jonka kautta majatalon omistaja haluaisi lähettää retkueen tutkimaan, mitä vuoren alla oikein on menossa. Kun juttelimme majatalon omistajan ja muiden kanssa, tapahtui jälleen uusi väkivaltainen hyökkäys portaalihuoneesta käsin. Torjuttuamme hyökkäyksen palkkionmetsästäjät rynnivät suin päin portaaliin ja kohden vuorenalaa. Me sen sijaan päätimme toimia kerrankin järkevämmällä tavalla ja varustautua kunnolla. Tapasimme myös naispapittaren, Valkoisen Thestan, joka törkkäsi henkiinherätyssauvansa kouraani. Kävimme myös tutustumassa tilanteeseen kaupungilla. Tämän jälkeen laskeuduimme alas ja tapasimme goblinin, joka kertoi että hirviöt olivat vuorenalassa vähän riehaantuneet, kun jokin ilmeisen tärkeä tyyppi oli kadonnut. Maan alta löytyi laaja sokkelomainen käytäväverkosto ja vihollisia. Kaksi palkatun retkikunnan jäsentä löytyi alakerrasta elottomana, herätin heidät henkiin Thestan testaamaa sauvaa heilauttaen. Syvemmältä käytävistöstä löytyi runsaasti esineistöä, tusinalohikäärme ja huoneellinen epäkuolleita kuninkaita valtaistuimillaan. Samasta huoneesta löytyi taas jokin puhuva miekka, josta ei oikein saatu selvyyttä. Piakkoin jouduimmekin palaamaan takaisin maanpinnalle, jotta saisimme esineistöä realisoitua kultakolikoiksi. Levätessämme majatalossa näin jostain syystä unta, että Perin Berin muuntautui karhuksi ja alkoi riehua ympäri Vesisyvää.

Istunnot

Istunto	päivämäärä	kesto
1.(SoU)	1.10.2017	n. 2h
2.	8.10.2017	1h 45min
3.	22.10.2017	1h 30min
4.	29.10.2017	1h 30min
5.	5.11.2017	1h 50min
6.	19.11.2017	1h 30min
7.	26.11.2017	1h 45min
8.	2.12.2017	1h 40min
9.	3.12.2017	1h 15min
10.	10.12.2017	1h 30min
11.	16.12.2017	1h 45min
12.	21.1.2018	2h
13.	27.1.2018	1h 30min
1.(HotU)	27.1.2018	30min
2.(HotU)	18.2.2018	2h

Kuvia

• 

  Ryhmä ennen lopputaistelua (SoU)