Neverwinter Nights: Nopparyhmän seikkailut

Kuvaus

Tiedossa ehkä huimin Neverwinter Nights -ryhmäpeli ikinä! Peli kuuluu ns. Kulmapaikka-pelit moninpelisarjaan, jossa on käyty porukalla läpi Forgotten Realmsiin sijoittuvia tietokoneroolipelejä.

Peli	Moduuli	Aikaväli	Kesto
Neverwinter Nights	Shadows of Undrentide	01.10.2017 - xx.xx.xxxx	x tuntia

Nopparyhmän jäsenet

Pelaaja	Hahmo	Rotu & Sukupuoli	Luokka	Suuntautuneisuus	Voi	Ket	Ruu	Äly	Vii	Kar
lanxu	Thora Field	Puolituinen/F	Loitsija	Sekopäisen tasapainoinen	11	16	9	11	13	16
cb	Illiena Thilarerel	Haltia/F	Lurjus	Laillisen hyvis	10	16	9	16	11	14
fitzhood	Perin Berin	Maahinen/M	Metsäpappi	Sekopäisen tasapainoinen	10	9	16	14	16	11
asdfas	Ronald Drumpf	Puoliörkki/M	Taistelija	Perus tasapainoinen	15	15	13	12	12	8

Hahmojen taustat

Tällä kertaa kyseessä onkin sekalainen seurakunta!

Thora Field

Persoonallisuus: Thora on lempeä, yksinkertainen ja erittäin suoraviivainen puolituinen, joka pyrkii aina suojelemaan tovereitaan. Kyseessä onkin erikoinen piirre, sillä Thora on todella kuikelo, jonka pitäisi välttää lähitaistelua hinnalla millä hyvänsä. Hän ei pidä pitkistä, moninmutkaisista suunnitelmista vaan hakee yksinkertaisinta mahdollista ratkaisua ongelmiin.

Taustat: Jo nuoresta pitäen Thora on halunnut matkata ympäri Torilia ja löytää uusia, jännittäviä seikkaluja. Hän on aina pitänyt Bardien tarinoista ja monesti toivonut olevansa joskus itsekin osa jotain suurta mistä nämä tarinoitsijat kertoisivat. Tarinat salaperäisistä Vesisyvän loordeista olivat aina kiinnostaneet Thoraa ja suoraviivainen suunnitelma loordien henkilöllisyyden selvittämiseen rakentuikin puolituisen päässä. Hänestä pitäisi itsestään tulla yksi Vesisyvän hallitsijoista. Tästä syystä hän päätyi lopulta Vesisyvän hallituksen palkkalistoille kykyjensä ansiosta. Thora oli erinomainen sovittelija ja kiistojen selvittelijä, jonka taitoja arvostettiin oikeudessa. Noustessaan hallinnon arvoasteikossa Thoran kykyjä on hyödynnetty tietojen keräämisessä ympäröivistä maista ja puolituinen onkin tyytyväinen matkustamisentäytteiseen elämäänsä.

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 36: Hardy, 43: Inattentive, 72: Skinny

Tehtiin heitot: 4: Government Background, 20: Spy </spoiler>

Perin Berin

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 50: Nightsighted, 53: Passionate, 66: Relentless

Tehtiin heitot: 10: Underworld Background, 29: Gambling </spoiler>

Illiena Thilarerel

<spoiler show="Näytä heitot" hide="Näytä heitot"> Tehtiin heitot: 3: Abrasive, 82: Spellgifted, 72: Slippery

Tehtiin heitot: 7: Military Background, 31: Heavy cavalry </spoiler>

Ronald Drumpf

Isokokoinen puoliörkkijohtajamme, joka on pääosin luonteeltaan lempeä. Hän toisaalta myöskin melko lyhytjännitteinen suoran tai epäsuoran toiminnan puoliörkki, joka ei varsinaisesti vastustele palkkioiden keräämistäkään.

Matkakertomus (sisältää pelin juonenkäänteitä)

Kukin kappale edustaa yhtä peli-istuntoa

Taikakalujen metsästys

Ryhmän tarina alkaa Hopeisilta Rajamailta, jossa tapahtui kauheita! Seurueemme majailee Drogan Droganinpojan luona seikkailijoiden ammattiopistossa, jossa on menossa talven loppukokeet. Koboldit kuitenkin tekevät sinne ryöstöretken ja varastavat neljä (4) kpl taikaesineitä ja myrkyttävät Droganin ja tuhoavat kylää. Taikaesineiden vahtija pakotti meidät vastailemaan muutamiin kompakysymyksiin, jotta pääsimme jatkamaan. Onneksi seurueessa on mukana myös laadukkaita jäseniä, joille ei asia aiheuttanut vaikeuksia. Tapasimme useita kyläläisiä, mm. paikallisen kylähullun joka on sormeillut surmatun ruumista levittääkseen omaa huijausteoriaansa jumalten kostosta. Jostain syystä tämä oli liikaa hänen seuraajilleen ja kylähullu luikki pakoon. Lisäksi pelastimme paikallisen kokin, joka oli jäänyt muutaman koboldin panttivangiksi. Onnistuin neuvottelemaan panttivangin vapaaksi ja ajattelin josko koboldit poistuisivat paikalta vähin äänin rauhanomaisesti, mutta juuri silloin yksi ryhmän jäsenistämme avasi tulen (enemmän tai vähemmän vahingossa) ja koboldit surmattiin. Tapasimme myös kylän juopon pormestarin ja hänen vihjailevan "assistenttinsa". Tämän jälkeen siirryimme kylän toiseen puoliskoon jossa pelastimme vauvan sieppaamalla hänet väkisin koboldien kynsistä. Tapasimme myös karavaanareita ja jonkin epäilyttävän punamaagin, jonka kanssa teimme tai sitten emme tehneet jotain sopimusta -katsotaan mitä asian kanssa lopulta toimitaan.

Lyhyen tauon jälkeen etenimme syvemmälle maaseudulle ja tapasimme yhden tyypin, jonka mukaan koboldit olivat hajaantuneet gnollien hyökkäyksen takia. Jäljet johtivatkin läheiseen haltioiden hautakyrptakompleksiin, jonne seurueemme paineli suinpäin. Hautakryptassa oli vastassa armeija rottia, sekä ovi, joka ei tahtonut pysyä millään auki. Jonkin ajan kuluttua matkasimme syvemmälle kryptaan ja tavoistamme poiketen jätimme kaikki hautaholvit tyhjentämättä, sillä emme halunneet loukata seurueen haltiajäsenen tunteita. Lisäksi hautojen sorkkimisesta olisi saattanut muutenkin tulla vain vaikeuksia. Tapasimmekin muutamia ystävällismielisiä haamuja, joista toinen käski hajottaa hämähäkkien pesän ja toinen pyysi noutamaan kadonneen miekkansa. Yllättäviä vaikeuksia aiheuttivat etenkin jousia ampuvat koboldit, joiden nuolet tekivät kiusallisen paljon vahinkoa. Tästä huolimatta löysimme pian koboldilauman johtajan ja haamun antamien ohjeiden mukaisesti laitimme muinaisen kaasuansan toimintakuntoon. Koboldien asemapaikka muuttuikin pian kaasukammioksi, joka helpotti niiden eliminointia. Tässä olisi ehkä pystynyt toimimaan toisinkin, mutta päätimme että suoraviivainen toiminta on kaikkein paras ratkaisu, koska koboldilaumaa johtava pikku-ukko uskoi vain yhtä asiaa. Kaasun hälvettyä löysimmekin ensimmäisen varastetun taikaesineen, eli muumioituneen käden. Taikaesineestä löytyi myös "kätevä" ominaisuus, eli se osoittaa karkeasti muidenkin varastettujen esineiden suunnan. Tämä johtikin seurueemme suoraan seuraavan esineen jäljille. Läheisestä tuhotusta Plumperkin kylästä löytyi Deekin -niminen koboldi, joka väitti että hänellä on hallussaan seuraava taikakalu. Luonnollisestikaan hän ei sitä luovuttanut, vaan seuraavaksi meidän tulisi mennä "neuvottelemaan" lohikäärmeen kanssa Netherin vuoristoon...

Muutaman viikon juopottelutauon jälkeen lähdimme jatkamaan eteenpäin. Vuoriston juurelle päästyämme eräs kääpiö tuli pyytämään meiltä apua, koska eräs lähistöllä majaansa pitävä jättiläinen oli vienyt hänen tyttärensä "vaimokseen". Löysimmekin jättiläisen luolan pian. Perin Berinin neuvottelutaitojen ansiosta jättiläinen vakuuttui nopeasti tuoreen pariskunnan epäsopivuudesta ja vanki pääsi pian vapauteen. Yksi vaihtoehto olisi ollut taistella jättiä vastaan, mutta tämä olisi saattanut olla meille liian kova vastus vielä tässä vaiheessa. Farmarikääpiö oli hyvin ilahtunut tyttärensä pelastamisesta. Muutaman koiraeläimen suolistukseen kuluneen ajan päästä jo marssimmekin suoraan sisälle koboldien luolastoihin, jossa meitä oli vastassa tarkka-ampujia ja metalliromua paiskovia kersantteja. Eteneminen tapahtui melko hitaasti ansojen ja edellä mainittujen kiusankappaleiden takia. Lopulta pääsimme ovia aukomalla koboldien asuinkammioihin. Tapasimme vangitun koboldien hyppyytysmestarin jonka avulla saisimme oven auki taas luolaston seuraavaan osioon, jonka oviaukon edessä oli kivinen pää. Ongelma oli kuitenkin se, että koboldit seuraavat hyppyytysmestariaan ainoastaan silloin kun hänellä on sopiva sauva hallussaan. Sauva oli vielä tuolloin koboldilauman johtajalla, jolla puolestaan oli jotain kränää hyppyyttäjän kanssa. Kävimme pyytämässä sauvaa johtajalta haltuumme kauniisti, mutta lopputuloksen saa jokainen arvata itse. Lisäksi Perin onnistui vielä jälkikäteen ärsyttämään joitain koboldien kyläläisiä kimppuunsa. Kaikesta huolimatta saimme hyppyytyskoboldin ja hänen laumansa avustuksella tien auki kohti luolaston syviä osia.

Seuraavaksi saimme vastaamme lisää jäänuolia ampuvia koboldeja, mutta vähitellen saimme tien auki valkoisen lohikäärmeen majailupaikkaan. Lohikäärme osoittautui yllättävän yhteistyöhaluiseksi ja saimme runsaasti lisätietoa taikakalujen varkaudesta. Kävi ilmi että lohikäärme oli itse suorittanut koboldijoukkioineen varkaustoimenpiteet alihankintana jonkin naispuolisen haltialoitsijan laskuun. Oli kuitenkin käynyt niin, että osa esineistä ei ollut koskaan päätynyt lohikäärmeelle saakka ja hän oli siitä hieman harmissaan. Kuitenkin yksi taikaesine, jokin naamio, oli päätynyt lohikäärmeen haltuun, mutta se oli sille ymmärrettävistä syistä käyttökelvoton. Lohikäärme teki seurueemme kanssa diilin: Meidän pitäisi käydä vetämässä turpaan taikakalujen tämänhetkisenä haltijana toimivaa haltiaa. Palkkiona saisimme myös lohikäärmeen hallussa olevan taikaesineen takaisin. Ja pikapikaa lähdimmekin jatkamaan matkaa kohti korkeiden puiden valtaamaa metsää, jossa oli runsaasti rosvoja, susia ja jättejä. Lisäksi metsässä asui myös erakko varsin suuressa kartanossaan. Kävimme myös tarkistamassa muutamia luolia, josta löysimme ja "löysimme" paljon hyvää tavaraa.

Seuraavaksi tunkeuduimme voimalla koiraeläinten luolastoihin ja saimme vapautettua kyläläisiä. Runsaasti vahinkoja tehtyämme tapasimmekin koiralauman johtajan. Taidokkaan johtajamme ansiosta saimme neuvoteltua diilin, jossa koiraeläimet lupautuivat tulemaan avuksemme, jos tapaamisemme sekohaltian kanssa syystä tai toisesta johtaisi sattumalta väkivaltaisuuksiin. Seuraavalla tasolla, eli luolaston alla sijaitsevilla raunioilla, oli jotain ihme sokkeloa, missä jouduimme tekemisiin vuorotellen eri luonnonvoimien kanssa. Kun saimme lopulta elementaalit eliminoitua, aukesi ovi eteenpäin. Lopulta löysimmekin etsimämme haltian, joka ehdotteli jotain omia diilejään. Sanoin hänelle että vain minä saan ehdottaa diilejä. Taistelu oli melko vaikea ja lähes kaikki ryhmämme jäsenet lähes menettivät jäseniään. Koiraeläinten avulla saimme kuitenkin haltian lopulta nitistettyä ja keräsimme jälleen yhden taikaesineen parempaan talteen. Tämän jälkeen olikin aika purkaa koiraeläinten kanssa tehty diili, mikä jostain syystä taas johti voimankäyttöön. Seuraavaksi aiomme käydä hakemassa koiraeläinten laatikoista lisää halpaa (ilmaista) tavaraa, jonka jälkeen käymme myymässä romut pois kalliilla. Lopuksi voisimme käydä purkamassa myös lohikäärmeen kanssa tekemämme huonon diilin. Saa nähdä uskooko lohikäärme kuin yhtä asiaa...

Kävimme aluksi kauppaa metsässä majailevan erakon kanssa, sillä luolastoista oli mukaan kertynyt kaikenlaista tavaraa. Tämän jälkeen menimme takaisin lohikäärmeen juttusille. Tilanne päätyi lopulta ennalta arvattavalla tavalla, sillä olimme saaneet haltuumme maanalaisilla raunioilla majailevalta haltialta pullon, joka muutti minut jättiläiseksi. Lohikäärmeen hoiteleminen ei tämän jälkeen tuottanut suurempia vaikeuksia. Kun palasimme kohti kylää, kävimme koukkaamassa lohikäärmettä piilotelleen Deekinin kautta, ja saimme viimeisen taikaesineen huomaamme. Kävimme myös morjestamassa kääpiötä vainonnutta jättiä ja päätimme hoidella myös tämän, ettei vain kävisi mitään vahinkoja tulevaisuudessa. Ankaran sosiaalisen paineen alla jouduin tekemään myös päätöksen, joka johti metsästäjää pakoilleen peuran yllättävään teurastukseen. Noh, saipahan vaimonsa parantumista toivova haltia jotain muuta ajateltavaa, ettei tarvitse lumisateessa seisoa loppuikäänsä. Lopulta pääsimme takaisin sivistyksen pariin (käskin punamaagin painua hiiteen) ja Drogan sai romunsa takaisin. Viimeinen testi oli tämän jälkeen suoritettu. Deekin oli onnistunut hajottamaan yhden taikaesineen, mutta sisältä löytyikin toinen ilmeisen voimakas taikaesine, jota kaikki etsivät. Meidän tulisi viedä esine jollekin Garrickille, joka asuu ties missä korvessa. Sattumalta puolituiskaravaani oli lähdössä suurinpiirtein samaan suuntaan ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti aavikkoa.

Aavikolla rytisee

Karavaanimme joutui skorpionien ja ihmisten risteytysten yllättämäksi ja rytäkässä ryhmän opas katosi. Jos haluamme jatkaa matkaa, oppaan on löydyttävä. Lyhyehkön luolastoseikkailun jälkeen löysimmekin oppaamme, joka oli skorpioni-ihmisten ylipapin vankina. Hänen voimiaan käytettiin alttariin, joka manasi esiin epäkuolleita jatkuvalla syötöllä. Alttarin tuhoamisen jälkeen opas pääsi vapaaksi ja seurueemme palasi takaisin leiriin. Leirissä aioimme myydä ylimääräiset tavarat pois, mutta ilmeisesti karavaanilla oli niin kiire pois paikalta, että tavarat jäivät myymättä. Seuraavaksi pysähdyimme keitaalla ja tehtäväksemme jäi kaikessa yksinkertaisuudessaan veden hakeminen läheisestä kylästä. Luonnollisesti kylä oli joutunut zombien valtaamaksi ja jostain syystä myös keidas oli ehtynyt. Vedenhakumatkamme sai uuden käänteen ja pian olimmekin menossa ryöstämään läheistä katakombia ja sen hautoja. Katakombissa siirtelimme jotain riimukiviä keskelle lattiaa, jolloin saimme haudan tyhjennettyä aseista. Seuraavaksi tehtävänämme olisi tappaa henkiolento, Kel-Garas, ja viedä jokin sauva läheiseen Aamuloordin temppeliin. Kel-Garaksen majailupaikassa saimme kimppuumme lisää zombeja ja luurankoja. Kel-Garaskin näyttäytyi pariin otteeseen ja vaikutti melko pelottavalta vastustajalta...

Istunnot

Istunto	päivämäärä	kesto
1.	1.10.2017	n. 2h
2.	8.10.2017	1h 45min
3.	22.10.2017	1h 30min
4.	29.10.2017	1h 30min
5.	5.11.2017	1h 50min
6.	19.11.2017	1h 30min
7.	26.11.2017	1h 45min